Blogit

Kunnallinen itsehallinto nauttii Perustuslain suojaa

EU:n jäsenenä Suomen eduskunta on käytännössä alistettu Brysselin vallan alle. Suomen lainsäädännöstä 70-80 % johtuu EU:sta. Merkillepantavaa on se, että EU:n direktiivit ja muut julkaistut säädökset ajavat jopa yli Suomen Perustuslain. Eduskunnan velvollisuus on sopeutettaa Suomen lainsäädäntö EU:n direktiivien säännöstön linjauksien mukaisiksi. Karkeasti arvioiden Suomella on vain 20% itsenäistä lainsäädäntövaltaa.

Kunnallinen itsehallinto nauttii Suomen Perustuslain suojaa. Kuntalaisten itse valitsemat luottamusmiehet päättävät kunnalle asetettujen tehtävien hoidosta. Jos vero- ja muut tulot eivät riitä, niin valtion pitää tulla avuksi eikä pakottaa kuntia niiden tahdonvastaisiin liitoksiin. Tämä tulee vastaan, jos Soteuudistus saadaan valmiiksi. Toki on järkevää kehittää hallintorakenteita ja kuntarajoja. Sen pitäisi kuitenkin tapahtua kuntien omista tarpeista ja lähtökohdista eikä valtion keskushallinnon ohjauksella esimerkiksi määrärahojen myöntämisen avulla.

Kunnallinen itsehallinto on viimeinen demokratian linnake, josta kansalaisten ei pidä luopua mistään hinnasta. Siksi on outoa, että kuntavaalien äänestysvilkkaus on merkittävästi eduskuntavaaleja alhaisempi, vaikka kansalaisten vaikutusmahdollisuudet kuntatasolla ovat paljon suuremmat kuin Brysselille alistetun eduskunnan kansanedustajilla. Tietyissä kunnissa ehdokkaiden hankinta on vaikeaa, eikä löydy tarpeeksi vaaliehdokkaita. Joissakin kunnissa valtuustopaikkoja saattaa olla jopa enemmän kuin ehdokkaita vaaleissa.

Kunnallispolitiikan yksi epäkohta on myös se, että samat ihmiset rohmuavat eri tehtäviä kunnissa, kuntaliittymissä ja eduskunnassa. Saattaisi olla piristävää ja äänestysaktiivisuutta lisäävää, jos nämä valtiolliset äänirohmut jäisivät syrjään. Myös vuosien saatossa pitkälle kehittynyt puoluetukijärjestelmä – viime vuonna puoluetukea jaettiin yli 35 miljoonaa euroa- käytännössä tehokkaasti estää uusien pienpuolueiden ja kansanliikkeiden menestymisen. Puoluehegemonian jyllätessä ei yllätä, että poliittisesti sitoutumattomien ja erilaisten liikkeiden määrä on kasvussa. Positiivista on se, että kuntavaaleihin pääsee mukaan keräämällä 10 henkilön tukilistan. Mutta mitäpä se auttaa, jos etenkin isot puolueet jyräävät muhkeitten puoluetukien avulla ja hyvin rasvatun puoluekoneiston tuottamilla materiaaleilla ja näyttävällä mainonnalla.

Tuskin koskaan on nähty yhtä laimeaa vaalikampanjointia kuin nyt tänä korona-aikana. Jo muutenkin epäselvää poliittista sanomaa heikentää ehdokkaiden maskin läpi mumina. Kaikesta huolimatta kansalaisten kannattaisi ryhdistäytyä ja mennä sankoin joukoin vaaliuurnille ja valita mieleisensä edustajat. Eduskuntavaaleissa vähintään 1/3 osa kansanedustajista vaihtuu joka kerta. Kuntavaaleissa se osuus voisi olla isompikin.

Tie liittovaltioon on päällystetty monilla kertaluonteisilla päätöksillä.

Eduskunta keskustelee itsensä näännyksiin ns. EU:n elvytyspaketista sekä  EU:n 7 vuoden budjetista. Molemmat siististi samassa nipussa ja hyväksytään yhdellä nuijan kopautuksella. Toivottavasti eduskunta elpyy itse. EU:n talous tuskin elpyy tällä paketilla. Tuleehan Italian seulan lailla vuotavaa taloutta elvytettyä ainakin 73 miljardin euron avustuksella, jonka johdosta Suomen vienti Italiaan tuskin nytkähtää eteenpäin piirunkaan vertaa.

Aikaansa seuraava kansalainen, kuten  jokainen kansan valitsema edustaja Arkadian mäellä , tietää mistä on kysymys. Kyse on pitkästä loikasta kohti EU:n liittovaltiota. Tähän asti EU:n budjetti on muodostunut jäsenmaiden maksamien vuosittaisten jäsenmaksujen summasta, mutta ei enää jatkossa, jos elvytyspaketti hyväksytään kaikkien jäsenmaitten parlamenteissa. Nyt on Suomen  eduskunnan vuoro äänestää.

Ensimmäistä kertaa EU ottaa massiivisesti lainaa EU:n budjettia vastaan, jonka kaikki jäsenmaat takaavat yhteisvastuullisesti. Uusi päänavaus, joka ei tule jäämään kertaluonteiseksi.

Toinen merkittävä loikka kohti liittovaltiota  on yhteisen EU- veron  luominen. Tosin pienestä alkaen, mutta tie suurempaan on jatkossa avattu.

Kyse on kahdesta erittäin perustavaa laatua olevasta muutoksesta- koronan varjolla. Tuskin kukaan uskottelee vakavissaan ,että pandemiat loppuvat tähän. Poikkeuksellisia syitä kyllä  ilmaantuu  myös jatkossa. TIE LOPULLISEEN PÄÄMÄÄRÄÄN, LIITTOVALTIOON, ON PÄÄLLYSTETTY MONILLA KERTALUONTOISILLA PÄÄTÖKSILLÄ. Hyväksi koettuun jesuiittamaiseen tapaan” tarkoitus pyhittää keinot.”

Perustuslakivaliokunta pitkitti eduskunnan elvytyspaketin käsittelyä vaatimalla 2/3 enemmistön lain hyväsymiseksi.

Nyt tullaankin kansan ydinkysymyksen äärelle. Keitä kansan valitsemien  edustajien tulisi kuunnella, puoluediktaturia vai omaatuntoaan? Käytäntö on osoittanut monta kertaa, että mikäli poliittinen ura kiinnostaa puolueessa, niin kannattaa kuunnella puolueen johtoklikin suosituksia- vakuuteltakoon mitä tahansa vapaasta valinnasta ja omantunnon äänen kuuntelemisesta.  Suoraselkäinen ja omaatuntoaan kuunteleva edustaja putoaa useimmiten pois seuraavissa vaaleissa.

Kokonaan toinen kysymys on keitä puoluejohtajat  itse kuuntelevat tai joutuvat kuuntelemaan. Kun on kyseessä EU:n tulevaisuuden kannalta tärkeä äänestys/ päätöksenteko, kuiskaus ( twiittauskin) kuuluu Brysselin suunnalta – kenties jopa kauempaakin.

Onko kyseessä olevassakin tapauksessa käynnissä eduskunnan kevätteatteri, jonka käsikirjoitus ja juoni on laadittu muualla, mutta näytelmän suomalainen sovellus tapahtuu täällä?

ps. Kuka elvyttäisi eduskunnan?

Tanska vetää pois Johnson& Johnson rokotteen

MarttiIssakainen1

Jyllands Posten kirjoittaa tänään, että Tanskan terveysministeri Magnus Heunicke palaverissaan muiden puolueiden puheenjohtajien kanssa on päätynyt vetämään Johnson&Johnson- koronarokotteen  pois käytöstä. Palaverissa käsiteltiin myös Astrazenecan rokotetta. Tanska oli jo aiemmin 14.4.21 vetänyt Astrazenecan rokotteen pois kansallisesta rokoteohjelmasta.

Viime viikolla amerikkalainen lääkeviranomainen FDA peruutti Johnson&Johnson- rokotteen käyttösuosituksen ja laittoi kyseisen rokotteen käyttötauolle. Sekä Tanska oli  Ruotsi olivat odottaneet FDA:n kantaa. EU oli hyväksynyt yhden piikin Johnson &Johnson käytön 18 vuotiaille ja sitä vanhemmille.

Tanska oli ehtinyt etukäteistilata 8.2 miljoonaa annosta Johnson &Johnson-rokotetta ja ensimmäiset erät olivat jo ehtineet tulla huhtikuun puolessa välissä, mutta yhtään annosta ei ehditty käyttää. ”Niin Johnson & Johnson kuin Astrazeneca -rokotteet perustuvat vilustumisen aiheuttavaan virukseen. Koronaviruksen piikkiproteiinin geeni laitetaan ”vilustumisvirukseen”, jonka avulla geeni kuljetetaan kehon omiin soluihin. Sen avulla kehon  omat solut voivat valmistaa itse piikkiproteiineja, jota kautta oma immuniteetti  saadaan aikaiseksi”, näin Jyllands Posten kuvaa asiaa. Se eroaa mRNA-rokotteista, jotka käyttävät kopiota pienestä palasta koronaviruksen perimää, jotta keho saadaan tuottamaan piikki-proteiineja.

Vaikuttaa fiksulta, mutta kovin vähän lääketehtailla on ollut aikaa tutkia tarkkaan asiaa ja testata. Lääketehtaiden rokotteiden pikahyväksymisprosessi joutuu ”rasitustestiin” käyttökokemusten kautta. Opitaan ns. kantapään kautta.

Tässä valossa on ymmärrettävää, että monet ihmiset eivät suostu vapaaehtoisesti rokotukseen, joidenkin mielestä ihmiskokeeseen. Tämän päivän Tanskan uutinen puhuu varovaisuuden puolesta. Hieman outoa, että Suomen hallitus ja THL ajavat Ruotsia ja Tanskaa löysempää linjaa, vaikka kaikilla luulisi olevan samat tiedot asiasta.

Nyt Tanskassa odottaa 8.2 miljoonaa Johnson& Johnson- rokotetta käyttölupaa tai tuhoamista. Tanskassa on myös 243.500 annosta Astrazenecaa  samassa ”odotustilassa”.

Ihmisten terveyttä ei pidä riskeerata eikä liioin sillä rahastaa.Se aika on käytettävä, mikä tarvitaan turvallisen lääkkeen / rokotteen kehittämiseen. Oikotietä onneen ei taida löytyä koronatilanteessakaan. Olisiko myös paikallaan tutkia tarkemmin löytyykö toimivia lääkkeitä koronaan. Lopulta sekin on influessalaji ja niitähän on ollut ja tulee  olemaan myös jatkossa.  Ydin asia on, että hoidetaan itse sairautta eikä sen hoidosta / rokottamisesta johtuvia seurausvaikutuksia.

Lähde: https://jyllands-posten.dk/indland/ECE12948290/johnson-johnson-tages-ud-af-det-danske-vaccinationsprogram/

  • Muutto Helsingistä pois rajussa kasvussa

Helsinkiä ja muuta pääkaupunkiseutua ”metropolialuetta” on suunniteltu jatkuvasti lisääntyvän väestön kasvun varaan. Tilastokeskuksen muuttoliiketilaston mukaan alkuvuonna  Helsinkiin muutti  6 535 ihmistä , mikä on reilu 100 ihmistä vähemmän kuin vastavana aikana vuonna 2020.

Tänä vuonna Helsingistä poismuuttaneiden määrä  sen sijaan on kasvanut rajusti. Maaliskuuhun mennessä Helsingistä on muuttanut pois yli 8500 ihmistä. Se on enemmän kuin kertaakaan viimeisen kymmen vuoden aikana.

Helsinki siis menetti muihin kuntiin yli 2000 ihmistä. Se on iso luku. Suuri kysymys onkin olemmeko uuden trendin alussa vai onko kyseessä tilapäinen ”koronailmiö ”. Trendimuutoksen puolesta puhuu muissakin maailman suurkaupungeissa nähty vastaanvanlaista liikehdintää esim. New Yorkista on muuttanut pois viimeisten reilun kymmen vuoden aikana yli miljoona ihmista. Jos muistan lukemani  uutisen oikein, niin lapsiperheet olivat merkittävä poismuuttaneiden ryhmä.

Miksi ihmiset muuttaisivat pois Helsingistä? Kysymys voi olla myös paluumuutosta. Luultavasti yli puolet helsinkiläisistä on tänne muualta tulleita: opiskelu, työpaikat, maahanmuutto pakolaisena tai yritysostojen kautta jne. Syitä on monta. Elämää löytyy myös kehä III:n ulkopuolelta.

Korona-aikana etätyö on kasvanut reippaasti eikä paluuta entiseen ole näköpiirissä. On luonnollista, että  esim. lapsiperheiden arki on vähemmän stressaavaa liikenneruuhkien ulkopuolella. Hyvin toimivat valokaapeliyhteydet antavat  hyvin toimivat nettimahdollisuudet etätyölle. Ei liene kovin suuri asia piipahtaa pääkaupungissa työkokouksissa aina tarpeen mukaan vähän kauempaakin.

Toinen isoryhmä, joka voisi muuttaa pois kalliista Helsingistä on eläkeläiset. Eläkkeiden ostovoimann hiipuessa vuosien saatossa , on viisasta alentaa  kalliita asumiskuluja, realisoimalla asunto Helsingissä ja hankkimalla uusi murto-osalla hinnasta maakunnista ruuhka-alueiden ulkopuolelta. Jo muutamien cityneliön hinnalla saattaa saada velattoman kaksion toi kolmion sisä- Suomen kaupungeista. Puhumattamaan maaseutulähiöistä. Monelle eläkeläiselle päälle painava kallis putkiremontti saattaa olla viimeinen sysäys asunnon realisoinnille ja muutolle.

Kuntapäättäjien olisi syytä varautua edellä mainittuun ilmiöön ja seurata mitä maailmalla tapahtuu. Verrokkimaita löytyy sekä läheltä että kaukaa. Varoittavana esimerkkinä voisi olla Kiina, jonne on rakennettu kalliita asuntokomplekseja infroineen, aavekaupunkeja, maaseudulta muuttavia työnhakijoita varten, joilla kuitenkaan ei ole varaa ostaa noita asuntoja. Olisi todella hullua suunnitella ja rakennuttaa upeita tyhjiksi jääviä kauppakeskuksia ja asuntoalueita Helsinkiin  ylimitoitettujen muutto-odotusten varaan. Ehkä pieni hengähdystauko olisi paikallaan ja koettaa saada tehokäyttöön jo olemassa olevat rakennusprojektit.

Olisi myös järkevää Helsingin ydinkeskustan elävänä pitäminen. Se edellyttää myös kohtuullisesti tilaa autoilijoille. Helsingissä on jo nyt useita miljoonia neliömetrejä tyhjää toimistotilaa. On myös tyhjiä hotelleja koronan sulkemina.  Haasteita riittää tulevaisuudessa. Miten purkaa entistä, rakentaa uutta ja hakea uutta järkevää käyttöä tarpeettomksi käyneelle rakennuskannalle sekä samaan aikaan tehdä hyvää taloudellista tulosta? +

Tänä päivänä tasan 64 vuotta sitten allekirjoitettiin Roomassa kasa tyhiä papereita. Vain ensimmäinen ja viimeinen sivu olivat valmiina. Oheinen Blogi kertoo miten prosessi eteni.

Euroopan integraation vuosipäivänä on syytä palauttaa mieleen miten kaikki tulloin allekirjoitustilaisuudessa sujui . Seuraavassa on suora lainaus Marko Ruonalan kirjoittamasta kirjata ” EU- perusteos” s. 23. Ulkoministeriö, Helsinki 2008.

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………….

Rooman sopimuksen allekirjoitustilaisuus Capitolin palatsissa vuona 1957 oli juhlallinen. Tilaisuutta todisti valtiojohtajien lisäksi suuri joukko arvovaltaista väkeä. Vasta jälkikäteen on paljastunut , että valtionpäämiehet allekirjoittivat Roomassa asiakirjan, joka sisälsi pääosin tyhjiä papereita.

Sopimusteksti neuvoteltiin ja viimeisteltiin kiireessä Val Duchessen linnassa Brysselissä. Ratkaisevat päivät ennen  maaliskuun 25. päivän allekirjoittamista olivat kiireisiä ja jännittäviä; puolivalmis materiaali kuormattiin junavaunuun, ja matka Roomaan alkoi. Allekirjoituksen valmisteluihin osallistui Albert Breuer, silloisen hiili-ja teräsyhteisön sihteeristön virkamies. Hän kertoo junan jumiutuneen Sveitsin rajalla Baselin kaupunkiin. Sieltä matka jatkui Milanoon, jossa odotti yllätys. Vaunu papereineen oli kadonnut! ”Vaunu löytyi eräältä raiteelta muutaman kilometri päässä”, Breuer sanoo. Samaan aikaan sopimustekstin viimeistely jatkui Brysselissä kuumeisesti kirjoituskoneilla. Muutokset ilmoitettiin puhelimitse Roomaan. Luonnostelun aikana asiakirjoja ja mustia vahakopioita levitettiin Val Duchessen linnan lattioille. Pahaksi onneksi illalla saapuneet siivoojat heittivät paperit roskiin. Konekirjoittajia tarvittiin lisää kiireavuksi.

Roomassa yliopiston opiskelijat auttoivat sopimustekstien kokoamisessa pientä korvausta vastaan. Mutta opiskelijat ryhtyivät lakkoon vaatien 200 liiran korotusta tunnilta. Viivästysten takia päämiesten eteen asetettiin Rooman sopimusluonnos, jossa vain ensimmäinen ja viimeinen sivu olivat valmiit. ” Suurin ongelma oli se, miten saisimme pidettyä toimittajat tarpeeksi etäällä,” Breuer nauraa. Sopimuksen sinetöintiin eli viralliseen voimaantuloon mennessä teksti oli asianmukaisesti kirjoissa ja kansissa.

Ovatko koronarokotteet turvallisia?

Heti koronatartuntojen puhjettua Kiinassa ja taudin alkaessa levitä maailmalle puheet rokotteista saivat vauhtia. Korostettiin, että se on ainoa oikea tapa saada pandemiaksi luokiteltu vitsaus kuriin.  Turvallisen rokotteen kehittäminen, testaaminen ja kokeilu vie normaalitapauksessa aikaa n. 10 vuotta ennenkuin rokote voidaan ottaa käyttöön. Covid-19 eli koronatapauksessa lähdettiin kehitystyössä nopeasti kiihdyttämään ohituskaistalla.

Maallikon mieleen nousee useita kysymyksiä. 1) Miten voi kehittää ja testata alle vuodessa turvallisen rokotteen? 2) Onko paljon puhuttu uusi geenimanipulointiin perustuva mRNA-tekniikka turvallinen käyttäjälle? 3) Kuinka voidaan tietää niiden pitkävaikutteisista haitoista? 4) Rokotteiden teho ja suoja? 5) Kenelle uusia vähän tutkittuja rokotteita voi antaa? Jne. Vielä  on syytä korostaa, että erityisesti mRNA-rokotteiden pitkäa-aikaisvaikutuksista ei todellakaan tiedetä mitään. Ihmisiä altistetaan geenimanipulaatiokokeilulle.

Valtiot ja niitä johtavat poliitikot WHO:n ja omien terveysviranomaisten ohjeistuksella ja myötävaikutuksella ryhtyivät tilaamaan nopeutetulla lupamenettelyllä hyväksyttyjä rokotteita, joita tällä hetkellä EU:n alueella on saatavilla neljältä eri valmistajalta mm. Astra Zeneca, Johnson &Johnson, Phizer. Lisäksi venäläinen Sputnik ja kiinalainen rokote olisivat saatavilla. Rokotteet ovat kalliita. Keskihinta lienee n. 10 euroa / annos. Hintatieto vuosi vahingossa belgialaiselta virkamieheltä. Taas nousee joitakin kysymyksiä .  1) Miksi hinnat on julistettu salaisiksi? 2) Miksi lääketehtaiden kanssa tehdyt sopimukset ovat myös julistettu salaisiksi? 3) Miksi vastuu mahdollisista rokotteiden haitoista on sälytetty ostajalla = valtioille= veronmaksajille? Eikö heillä ole oikeus tietää mistä he oikeasti maksavat ja mikä on todellinen suoja? Yleensä tuotteen valmistaja vastaa  tuotteen laadusta ja valmistusvirheistä! Rokotetapauksessa vastuu on siiretty ostajalle. Outoa.

Nyt on tullut esille todennäköisiä rokotteiden haittavaikutuksia  EMA ( Euroopan Lääketurvallisuusviranomainen ) totesi selvityksissään , että Astra Zenecan rokotteille on yhteys aivoveritukoksiin. Useita tapauksia on  tiedossa. Juuri äsken tullut EMA:n tiedote kertoo, että  yhden piikin Johnson & Johnson- rokotteen epäillään myös aiheuttavan aivoveritulppaa. Ennenkuin täysi varmuus on  saatu olisi syytä jarruttaa tai kokonaan lopettaa riskiryhmien rokotukset jokaisella epäilyksen alaisella rokotteella.

On vielä hyvä muistaa mm. THL:n asiantuntijain lausuntoja rokotteiden tehosta. Rokote ei täysin estä rokotetun uudelleen sairastumista koronaan, se  ei myöskään estä edelleen tartuttamista, eikä täysin suojaa koronalta. Johtopäätös asiantuntijoilta on se, että rokotettuja kuolee vähemmän kuin rokottamattomia!

Vielä loppuun maallikon oma ”seurantatutkimustulos”. Koko korona-aikana  tuttavapiirissäni on yhden käden sormilla luetut tapaukset ml. Suomen ulkopuoliset maat.  Sen sijaan koronarokotteiden haittavaikutuksista ml.aivoveritulppa ( hoitavan lääkärin toteamana epätavallisina tapauksina ) on tullut tietooni saman verran. Mihin ehtiikään kun aikaa kuluu. Olisiko syytä korostaa perinteisten hyväksi koettujen lääkkeiden ja hoitomenetelmien käyttöön ottoa rokotusstrategian ohella. Unohtamatta d-vitamiinia.

Hallitus turvetuottajien tappolinjalla – jo kolme itsemurhaa tiedossa

Hallitus ja vihreät eturintamassa ovat ajamassa Suomen hyvin toimivan kotimaisen energialähteen turpeen syvälle suohon. Samaan aikaan maailmalla rakennetaan uutta hiilivoimaa. Öljyn käyttö ja uusien lähteiden etsintä jatkuu.

Aikanaan Veikko Vennamo paasasi talonpojan tappolinjasta, kun Suomen peltoja paketoitiin ja väki maaseudulta muutti kaupunkeihin. Viljelijöille maksettiin luopumiskorvauksia. Nyt hallitus alkaa maksaa luopumiskorvauksia turvetuottajille ja ties kenelle.

Energiaturveala on kriisissä. Sen on aiheuttanut vihervasemmistolainen hallitus keskustan pyristellessä vastaan. En toista edellisen turveblogin faktoja, vaan nyt on syytä fokusoida turvetuottajien ja turveteollisuuden  sekä alan kone-ja laitevalmistajien taloudellisen pohjan vajoamiseen  hyllyvälle taloussuolle tai peräti suon silmään.

Kotimaisten turvetuotannon kone-ja laitetoimittajien tilauskirjat Suomeen ovat tyhjät, mutta Venäjän vienti vetää. Jatkossa varmaan Suomeen tullaan tuomaan puuhaketta ja sen seassa kenties turvetta. Onkohan Venäjällä tuotettu polttoturve Suomessa tuotettua puhtaanpaa ja uusiutuvampaa? Sitä sopii kysyä vaikka ministeri Ohisalolta.

Alalta varmistettujen tietojen mukaan kolme turveyrittäjää on tehnyt itsemurhan, puhutaan jopa kahdeksasta. Mutta sitä  tietoa ei  ole vahvistettu. Yksikin itsemurha hallituksen turvetoilailujen vuoksi on liikaa!

Huomenna starttaa 100 täysperävaunurekkaa Keimolasta kohti Helsingin keskustaa. Mielenosoitusta pukkaa, mutta mitä se hyödyttää, jos järkipuhe ei tehoa.

Hallitus pohtii kuumeisesti  työllisyystoimia. Samaan aikaan ajetaan järkevää ja tuottavaa kotimaista turve-energiaa alas. Mellakkapoliisien työllistäminen ei ole kovin tuottavaa. Muutenkin rauhallisten mielenosoitusten kovalla kädellä suitsiminen ei ole kovin viisasta. On riski, että kansalaisten sietokyky joutuu koetuksille.

Samaan aikaan kun tuottavaa, työllistävää ja edullista turvetuotantoa ajetaan alas, maamme velkataakkaa ajetaan ylös. Siitä hyvä ja ajankohtainen on EU:n elvytyspaketti, jossa otetaan uutta velkaa ja annetaan sitä italialaisten elämän tavan rahoittamiseen. On mielenkiintoista nähdä eduskunnan suuressa salissa paketista äänestettäessä  kumpi vetää pitemmän korren puolueiden ryhmäkuri vai edustajan omantunnon vapaus.

Näitä kahta ajankohtaista asiaa seuratessa tulee mieleen hölmöläiskertomukset. Kannetaanko säkillä valoa tupaan?

Ps. Käy sinäkin allekirjoittamassa kanslaisaloite no.7914 turpeen luokittamiseksi uusiutuvaksi luonnonvaraksi.

Suo , Kuokka , Jussi ja Keskusta

Tämä blogi on puolustuspuheenvuoro turpeelle ja kehotus keskustalle vastustamaan turpeen käytön alasajoa hallituksen kehysriihessä.

Suomalainen maajussi on taistellut hallaa vastaan suota kuivattamalla ja tekemällä siitä peltomaata. Suomi -nimessäkin on puolet suota. Suomen valtava, vuosittain yli 30 milj.m3 metsien kasvuylijäämä, on suurelta osalta 1960-luvun intensiivisen soiden ojitusohjelman seurausta- pääosin Pohjanmaalla. Siis joka vuosi metsiämme hakataan n. 75 milj. m3 ja metsät kasvavat n. 110 milj.m3. Siis uutta hiilinielua pukkaa kohisemalla. Viimeisten 40 vuoden aikana metsiemme puuvarasto on tuplaantunut.

Suomessa on soita vajaat 9 milj.ha, josta ojitettua n. 5.5 milj.ha. Turvetuotannossa on vain n. 73.000 ha eli 1.3 % ja koko suoalasta vain 0.8 % . Voi kysyä onko se paljon? Turpeen käyttö työllistää n. 5 000 ihmistä vuodessa. Turve tuottaa lämpöä satoi tai paistoi , tuuleeko vai ei. Sitäpaitsi turvelämpö on lähes 100 %:sti kotimaista. Kuinka moni mahtaa tietää , että Suomen turvesoiden energiasisältö on enemmän kuin tunnetut Pohjanmeren öljyvarat! Kun turvesuo kunnostetaan tuotantovalmiiksi ja aloitetaan tuotanto, ylimpänä kerroksena on  vähän  maatunut kasvuturve, jota jyrsitään n. 10 cm kerros vuodessa. Keskimääräinen  polttoturpeeksi soveltuva turvekerros on n. 2 m paksu.  Eli n. 20 vuotta kestää ”tyhjentää” suoalue. Mitä sitten? On kolme vaihtoehtoa 1) tukitaan ojat ja annetaan alueen soistua uudelleen. Pitkä ja hidas tie , mutta suo siitä tulee. 2) tehdään turvesuon pohjasta peltoa 3) istutetaan alue kasvamaan metsää. Mikä tässä on ongelma? Hitaammin tai nopeammin alue palautuu hiiltä sitovaksi.

Niin kauan kuin kivihiiltä kaivetaan maailmalla ja öljyä poltetaan on sulaa hulluutta ajaa Suomen hyvin toimiva turvetuotanto alas ja sen mukana maakuntien kipeästi tarvitsemat 5000 työpaikkaa ja siinä sivussa iso joukko turveyrittäjiä konkurssiin. Suomeen on rakennettu kymmenittäin turvetta ja puuta ( haketta ) käyttäviä voimaloita. Optimihyötysuhde useissa näissä laitoksissa raaka-aineen suhteen on jossain 20 % turvetta ja 80 % puuta. On myös muistettava, että tekniikka kehittyy kaiken aikaa ja lämpölaitosten piipuissa suodatetaan haitallisia kaasuja yhä paremmin ja ohjataan hyötykäyttöön entistä enemmän.

Ei Suomen eikä maaseudun etu voi olla, että haketta tuodaan rekkarallilla Venäjältä tai laivoilla merten takaa. Samaan aikaan Suomen metsät puskevat puuta ennätysvauhdilla.

Vedotaan Suomen ilmastotavoitteisiin ja turpeen uusiutumattomuuteen luonnonvarana sitä alasajavien cityvihreiden joukoissa. Turve kuitenkin uusiutuu – tosin hitaasti- mutta uusiutuu kuitenkin, jota kivihiili ja öljy eivät tee koskaan.  Kun puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja maalataan kauhukuvia ankeasta tulevaisuudesta turvetta syyllistettäessä, on hyvä muistaa, että Suomen osuus maailman ilmaston saastuttamisesta on promilleissa! Vaikka koko Suomi häviäisi maailman kartalta, näkyisikö se missään? Ensin pitäisi kohdistaa katse todellisiin suursaastuttajiin kuten esim. Kiinaan ja Intiaan. Myös USA ja Venäjä ovat kunnostautuneet saastuttavien öljyn ja kivihiilen suurtuottajina.

Lopuksi otsikon vihjailema viesti keskustalle. Jos te ette aja ponnella maaseudun ja maakuntien asiaa, niin kuka sitten. Eikö teidän pitäisi olla kiven kovaan puolustamassa joka ikistä työpaikkaa maaseudulla. Turha on jäljestäpäin haikailla ja voivotella maaseudun autioitumisen ja kurjistumisen perään, jos asioista päätettäessä edustajanne nukkuvat. Turpeesta on hyvä aloittaa vyörrytys.

Kansanvalta kriisissä

Valtiovarainministeri Katri Kulmunin erolla on ainakin yksi hyvä puoli. Hallituksen ja puolueiden taustalla häärivien ”spindoktoreiden”, viestintäkonsulttien, PR-konsulttien & co joukkio paljastuu. Suomen kokoiseen maahan heitä ei mahdu kovinkaan paljon. Senvuoksi samat ellunkanat kouluttavat kenties useita eri puolueita.

Hyvä, että vastuunkantajat oppivat esiintymään sujuvasti, mutta kun puhuu totta ei tarvitse hermoilla. Veronmaksajan vinkkelistä ei ole eroa maksaako konsulttilaskut kulloinenkin ministeriö vai puolue. Kansan reikäisistä verotaskuista eurot tulevat joka tapauksessa.

Puolueet saavat vuosittain erilaista suoraa ja epäsuoraa tukea verorahoista  arviolta n. 50 milj.euroa . Puolueiden maksamat konsulttipalkkiot tekevät vain pienen  mutkan. Lopputulos on sama.

Puoluetuki tuo todella merkittävän etulyöntiaseman vakiintuneille puolueille sekä henkilökunnan  palkkaamiseen että  mainontaan. Uudet tuoreet kansanliikkeet törmäävät varojen puutteessa 5-10 %:n faktiseen äänikynnykseen ja parlamenttipaikka jää haaveeksi. Vaalityön ilo jää ainoaksi laihaksi lohduksi ponnistelujen palkaksi.

Dynaaminen demokratia, jonka pitäisi kukoistaa, lakastuu kuin kuin ruoho auringon paisteessa. Eikö kaikkien kukkien pitäisi antaa kukkia?

Tanska on puoluetukiasiassa ainakin hevosen mitan Suomea edellä. Siellä uudetkin puolueet saavat tukea äänimääriensä suhteessa, vaikka parlamenttipaikka jäisikin saavuttamatta. Suomen on syytä ainakin selvittää olisiko Tanskan mallissa ideaa tuoda Suomeen. Meidän  paikalleen jämähtäneet perinteiset puolueet kaipaavat ravistelua. Puolueiden lohduttomasta tilasta ja kansanvallan kriisistä puhuu karua kieltään puolueiden jäsenmäärän lehmän- häntämäinen lasku. Politiikan ja poliitikkojen arvostus on laskussa. Niin kauan kuin nukkuvien puolue on ylivoimaisesti suurin puolue,  todellinen valta on jossain muualla kuin kansan käsissä.

Väestörakenteen muuttuessa ja työn muuttuessa pitää myös puolueiden muuttua. Voidaan sanoa, että tämän päivän puoluekartta ei peilaa oikeasti kansaa. Jähmeät puoluerakenteet, tämä koskee ns.vanhoja puolueita, estävät aidot ja tarpeelliset ohjelmapäivitykset. Puolueet muistuttavat toisiaan, joka tulee selvästi esille vaalien alla. Äänestäjien on vaikea hahmottaa todellisia eroja. Sen vuoksi myös hallitusvastuuseen sopii periaatteessa jokainen puolue. Hallituspolitiikka jatkuu samana Brysselin komennossa riippumatta mitkä puolueista sattuvat olemaan hallituksessa. Puolueista on tullut johtajavetoisia ja johtajansa näköisiä. He taas tarvitsevat ” kouluttajia”, spindoktoreita, koutsaamaan ”oikealle tielle” ja ”oikeisiin vastauksiin.” Jos samat konsultit opastavat eri puolueita niiden sanomakin alkaa muistuttaa toisiaan- luonnollisesti. Piiri pieni pyörii.

Olisi parempi alkaa todella miettiä uudistuksia, jotta kansan syvien rivien ääni tulisi paremmin kuulluksi. Rakenteisiin pesiytynyt korruptio ja moraalikato luovat kasvualustan muutosvoimille.

Tarvitseeko aina odottaa Pohjanmaan miesten liikkeellelähtöä? Vaarana on, että he eivät pysähdy Mäntsälään.

Italia vetämässä koko euroalueen hajalle

Italian julkinen velka oli n. 140 % BKT:sta  ennen koronaepidemian puhkeamista. Monet pankit tarvitsivat valtion tukea ja pääomitusta. Hyvässä muistissa on nahistelu EU:n kanssa Italian vuoden 2020 budjettialijäämän desimaalien viilaamisesta. Italia on kyllästynyt niukkuuden jakamiseen ja EU:n vaatimaan tiukkaan talouskuriin.

Koronaepidemian iskettyä päälle  hyvät neuvot ovat kalliit. Maan teollisuus on keskittynyt pohjois-Italiaan. Lombardian alue vastaa 22 % koko Italian BKT:sta. Kun siihen lisätään toiseksi suurin alue osuus nousee  30 %:iin. Pohjois- Italian osuus koko  maan BKT:sta on 50 %. Korona iski Italian talouden ytimeen.

EKP:n ja euroalueen johtajien muutama varomaton lausunto saattaa nostaa Italian valtion velkapapereiden korot reippaaseen nousuun.  Italian osuus on 15% koko EU:n taloudesta. Jos Italian talousahdinko syvenee, koko EU ja eritoten euroalue joutuu järistysten kouriin. Kreikan tapaus oli lasten leikkiä Italiaan verrattuna.

Italia alkaa kypsyä EU:n jahkailuun. EU-ero ja euroero eivät enää ole tabu poliitikkojen puheissa, jopa korkealla tasolla. Italian valtiovarainministeri Roberto Gualtieri on yksi heistä.

EKP on kiirehtinyt julkistamaan 750 mrd.euron tukipaketin koko euroalueelle. Se lienee vasta alkupala, kun yksin Italin tarpeeksi on arvioitu 500 -700 mrd. euroa. Saksa julkisti 1200 mrd. euron tukipaketin. Kukin  maa näyttää tekevän omia päätöksiään ja vetää kotiin päin minkä ehtii. EU-tason kordinaatio ei vaikuta kovin vahvalta.

Edellisessä kriisissä 2008-2009 EKP ja EU Saksan johdolla vetivät tiukan talouden politiikkaa, talouskuria ja yhteisvastuuta. Nyt talouspolitiikka on päinvastoin elvyttävää ja löysää. Tosin EKP ehti pumpata yli 2000 miljardia elvytysrahaa, joka valui aika isosti pörssikurssien lihottamiseen. Taisi syntyä pörssikupla, joka on nyt puhkeassa tai jo puhjennut.

EU ja euroalue natisee liitoksissaan. Britit poistuivat 31.1.2020. Tarvitaan vain Italian suuruusluokan valtio seuraamaan Britannian esimerkkiä, niin hajoaminen on tosiasia.

EKP:n ultrakevyt eurojen jakaminen tuskin auttaa. Yhteisvastuun lisääminen eurobondeineen tuskin saa riittävää kannatusta. Suo siellä vetelä täällä.

Pieni näkymätön virus saattaa räjäyttää hajalle koko hiellä ja vaivalla aikaansaadun Eurooppatalon.

Italia voi hyvinkin olla se maa, josta ketjureaktio alkaa. Edyllykset siihen ovat hyvät.

Hiilidioksidiko suurin saastuttaja?

Helsingin Sanomissa oli 27.12.2019 mielenkiintoinen juttu 50 vuoden takaa. Ohessa  juttu sellaisenaan. Kannattaa lukea ja mietiskellä mikä on muuttunut.

Hs 27.12.1969   hiilidioksiidi suurin saastuttaja. San Francisco ( UPI )

”Tiedemiehet esittivät varoituksen ihmiskunnalle, että saastuminen voisi muuttaa valtamerien lämpötilaa ja maan ilmastoa. E.D:Goldberg, valtameriä tutkiva kemisti, kertoi Amerikan geofysikaalisen liiton kokouksessa, että ihminen muuttaa ympäristöään melkein yhtä paljon kuin luonto itse.

Goldberg kehotti aloittamaan koulutusohjelman, jotta voitaisiin mitata sellaisten kemikaalien kuten lyijyn, elohopean ja petroolin aiheuttamia kasvavia vahinkoja.

J.O. Fletcher, fyysikkotiedemies Santa Monicasta, Kaliforniasta, sanoi, että ihmisellä on vain muutamia vuosikymmeniä aikaa saastumisen aiheuttaman ongelman ratkaisemiseen. ” Erittäin tärkeitä muutoksia on tapahtunut meidän elinaikanamme” Fletcher sanoi. ”Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ihmisen vaikutus olisi pienempi kuin luonnon. Kuitenkin  jo seuraavan sukupolven aikana ihmisestä tulee tärkeä, ja hiilidioksiidisaastutuksesta kaikkein tärkein.”

Hiilidioksiidilla, joka on aiheuttanut lähes puolet maapallon  lämmön noususta 20. vuosisadan alkupuolella, on ollut paljon suurempi vaikutus kuin pölyllä, lialla ja savulla.

Maapallon lämpö voisi aiheuttaa maan jääpeitteen sulamista ja vaikuttaa sen ilmastoon. ”

Näin siis 50 vuotta sitten.

Ehkä voisi lainata Saarnaajan kirjaa, jossa todetaan mm:”Ei  mitään uutta auringon alla, mitä ennen on ollut, on vastakin oleva.”

Toivotan  samalla kaikille kanssablogisteille antoisaa ja rauhallista Uutta Vuotta 2020! Ei syytä panikointiin.

EU:n kolme kovaa haastetta

”Finanssikriisi 2008 ravisteli EU:ta ja euroaluetta ennen näkemättömän kovasti. Lääkkeeksi tarjottiin ensin tiukkaa talouskuria ja sääntöjen noudattamista. Kunnes pitkittynyt ja kallis Kreikan kriisi pikku hiljaa pehmitti EKP/EU- päättäjät. Sitä seurasi massiivinen EKP:n elvytyspaketti , yhteensä yli 2000 miljardia euroa. Talous elpyi. Pörssikurssit eritoten, investoinnit vähemmän. Kuplaa syntyi.

Pakolaiskriisi seurasi 2015. EU:n ulkorajat pidettiin auki ja jäsenmaat uhrasivat runsaasti sekä inhimillisiä että talousresursseja ongelman hoitamiseksi. Maaperä oli otollinen populististen puolueiden nopealle kasvulle eri maissa, ei vähiten Suomessa. EU-maiden rajat pidettiin auki muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vapaan liikkuvuuden nimissä, joka oli yksi tärkeimmistä ongelmista Britannian ja EU:n välisissä eroneuvotteluissa. Tuskin pöly tästä kädenväännöstä ja Britannian EU-eropäätöksen virallistumisesta oli laskeutunut, kun mikroskooppinen koronavirus pääsi irti Kiinasta ja levisi nopeasti koko maailmaan. Euroopassa Italia ja Espanja suurinpina maalitauluina.

Koronako hajottaa  euroalueen ja kenties koko EU:n? Koronaviruksen vakavuus ja sen taloudelliset seuraamukset yllättivät täysin EU:n päättäjät. Pakolaiskriisin ratkaisuksi tarjottiin avoimia rajoja ja yhteistä taakan kantoa. Koronaa vastaa taistellessa suljettiin rajat ja avattiin lompakko.  Jokainen jäsenmaa painii ennen näkemättömien ongelmien kanssa. Ensin terveydenhoito ja senjälkeen talouden hoito. Kukin maa tekee nopeita ja itsekkäitä päätöksiä. Brysselistä kysytään neuvoa lähinnä kohteliaisuuden vuoksi.                                                           

On selvää, että ylivelkaantuneet EU-maat, jotka eivät ole kunnolla elpyneet finanssikriisistä, ovat totisen paikan edessä. EU-maiden julkinen velka lienee  keskimäärinjo yli 100% BKT:sta. Italiassa n. 140 %. Italia onkin suurin murheenkryyni. Liian iso kaatumaan ja samalla liian iso pelastettavaksi yhteisvoimin. Saksa on tähän asti toiminut pääpelastajana , mutta nyt sen omat talousmurheet saattavat tehdä siitä lopun.

Lähikuukaudet paljastavat mille perustalle EU- ja etenkin eurotalo on rakennettu. Hiekkaperusta ei kestä, mutta löytyykö tukeva kalliopohja? Sitä voi vain arvailla.                                                                                                                    

Poliittisesti mielenkiintoinen kysymys on populistipuolueiden kannatuksen kehitys. Mitä tehdä kun rajoja on vaadittu kiinni ja nyt rajat on suljettu. Kaiken lisäksi rajoja on alettu vetää kiinni jopa valtion sisällä.

Nyt tarvitaan täsmätoimia

Hallitus pohtii parhaillaan Säätytalolla miten ja millä aikataululla Covid-19 aiheuttamista rajoituksista olisi parasta irtaantua. Kaiken kaikkiaan Suomen tilanne taudin ja tartuntojen sekä  taudista parantuneiden suhteen näyttäisi olevan hyvällä tolalla. Suurin ja vaikeimmin hoidettava potilas on maan talous.

Asiantuntijat ovat huolissaan kuinka kauan kestää talouspudotuksen nostaminen edes viime vuoden tasolle. Vuoden 2008 finanssikriisistä toipuminen kesti n. 10 vuotta. Nyt mm. Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja  Risto Murto veikkaa elpymisen kestävän jopa 20 vuotta.

Vuodesta 2008 vuoteen 2015 mennessä Suomesta katosi n. 100 000 teollista työpaikkaa lähinnä Aasian halvan työvoiman maihin kuten Kiinaan. Suomeen jäi työttömien armeija tilalle aiheuttaen joidenkin arvioiden mukaan n. 6 miljardin euron lisäkulut valtiolle vuonna 2018. Olipa oikea luku vaikka 5 mrd euroa, niin se on aivan liian suuri.

Korona-viruksen tihutöitä pelätessään ja kansaa suojellessaan hallitus ja eduskunta sulkivat ulkorajat ja vähäksi aikaa Uudenmaankin muusta Suomesta. On helpompi sulkea laajasti kuin täsmätoimena. On alkanut hiljalleen selvitä median kertomana, että hoivakotien vanhukset ja Uudenmaan Somaliyhteisö ovat suhteellisesti suurimmat yksittäiset tartuntakohteet. Myös Suomeen  palanneet kansalaiset, lähinnä lentäen, pääsivät livahtamaan  koteihinsa ilman lentokentällä tapahtuvia tarkastuksia tai karateeniin sulkemisia. Pohjois Suomessa Ruotsissa rajan yli pendelöivät työntekijät ovat tuoneet korona-virusta ja tartuntoja runsaasti tuliaisina. Miksi rajaa ei pantu kiinni?

Jos 2008 kriisin johdosta teolliset työpaikat katosivat, niin nyt ovat kotoamassa palvelusektorin  työpaikat ja iso määrä myös yrityksiä- monet lopullisesti. Nyt ei ole aikaa viivytellä. Potilas ei saa kuolla hoitoon vaan tervehtyä. Kotimainen kysyntä ja siinä palvelusektori on merkittävä kasvumoottori Suomessa.

Hallituksen pitää keskittyä täsmätoimiin. Taloudellinen tuki on hyvä, mutta vielä parempi on antaa lupaa jatkaa liiketoimintaa. Fokuksessa erityisesti Pk-yritykset ja mikroyritykset, joilla  monillakaan ei ole puskurirahastoja pahan päivän varalle. Kyllä liiketoimintaa voi harjoittaa turvallisesti , jos tervettä harkintaa ja luovuutta käytetään.

Juttelin pari viikkoa sitten erään  Joensuulaisen ystäväni kanssa koronasta. Hänen mukaansa silloin Pohjois-Karjalassa oli 8 koronatapausta. Mies tuskaili, että onko todella syytä pitää koko maakunnan kaikki ravintolat ja kahvilat kiinni puhumattakaan muista pientoimijoista. Tilanne oli sama Kainuussa, jossa tuolloin oli 7 korona tapausta .

Tarvitaan tervettä harkintaa ja talonpoikaisjärkeä , jotta koronan aiheuttamat ja osin hätiköiden tehdyt rajoitukset saadaan poistettua ensi tilassa. Keskustan pitäisi edustaa hallituksessa tervettä maalaisjärkeä, mutta onko se päässyt ”asfaltoitumaan”? Demareiden luulisi olevan todella huolestuneita työllisyydestä kuten kunnon työväenpuolueen tulisikin olla. Vihreiden pitäisi tässä tilanteessa unohtaa  ilmastonmuutos, jätteiden kierrätys ja muu taloutta nakertava ” vihreä uskontoretoriikka”. Konkursiin suuntaavalla maalla ei ole varaa vihreään politikkaan.

Vaikeina aikoina tarvitaan jämeriä ja visionäärisiä johtajia, jotka kulkevat joukkojensa edessä suuntaa näyttäen.

Suomi tienhaarassa- konkurssiko edessä?

Koronakriisi ja sen seurauksena valtion velan räjähdysmäinen kasvu kutistaa entisestään Suomen taloudellista liikkumavaraa. Taustaksi joitakin suuntaa antavia julkisen sektorin talouslukuja:

Valtion budjetti 2020  n. 57 mrd.euroa + lisäbudjetti n. 6mrd.euroa on yhteensä  n. 63 miljardia euroa. Valtion velka tällä hetkellä n. 110 mrd. euroa, joka tulee kasvamaan vähintäin 20 miljardilla eurolla vuoden loppuun mennessä.  Melko varmasti  enemmän. Vuoden lopussa valtion velka huitelee jo  130 -150 mrd.euron haarukassa. Siihen vielä pari lisäbudjettia, niin ollaan yli 140 miljardin. Samaan aikaan BKT laskee, joten velkaantumiskäyrä kurvaa jyrkästi ylöspäin kuten Euroopan ”parhaan ”valtiovarainministerin Jyrki Kataisen aikana 2008 finanssikriisin seurauksena.

Valtion takuut : Kreikka + EVM n. 15 mrd.euroa. Suomen pankin vastuut EKP:n n. 2500 miljardin jo toteutuneesta ”elvytyspaketista” Suomen osuus n.1.8 % tekee m. 45 mrd.euroa. Jo päätetystä 500 miljardin ”koronapaketista” tekee n. 9 mrd.euroa. Muitakin takuuvastuita löytynee. Siis valtiolla tulee olemaa lainaa vuoden 2020 lopussa yli 140 mrd.euroa ja takuuvastuita n. 70 mrd.euroa ( alakantin arvio ). Yhteensä lainat ja takuut n. 210 mrd.euroa.  Jos lukuun lisättän kuntasektorin 36 mrd. euron velkataakka, ollaankin jo lähes 250 miljardin päätähuimaavissa luvuissa.

Kun valtion budjetti ( lisäbudjetteineen ) on . 63 mrd. euroa ja velat sekä vastuut n. 210 mrd. euroa on helppo nähdä miten pyhkii. Jos yrityksen velat  ja vastuut olisivat yli 3-kertaiset budjettiin nähden,  konkurssi olisi edessä vääjäämättä.

Mikä pelastaisi valtion velkakuormasta ? Me veronmaksajat viime kädessä. Mutta, kun todellisia veronmaksajia on koko väestöstä enää 20-30 %, ns. työtä tekevä keskiluokka. Loput väestöstö  ei maksa lainkaan veroja tai välttelee niitä. Kun veroamaksavan”keskiluokan” osuus on vieläpä laskeva, edessä odottaa todellinen kestävyysvaje jo ennen 2030- lukua.

Hallitus tukijoineen jakaa surutta rahaa oikealle ja vasemmalle – huom.velkarahaa!  Kun jaettaisiinkin vain kotimaan tarvitseville, mutta lainarahalla ryhdytään tukemaan  meitä rikkaampien välimeren maiden elämän tapaa. Summat ovat päätä huimaavia. Sitäpaitsi velkaralli on vasta alussa. Tuomas Malinen arvoi, että lopullinen saldo päätynee 2000 -3000 miljardiin, josta Suomen osuus 1,8 % eli 36 mrd – 54 mrd euroa. EU:n budjetin kautta jaettava raha, olipa se lainaa tai avustusta, merkitsee vääjäämättä yhteisvastuun kasvatusta eli Maastrichtin sopimuksen vastaista menettelyä. Kohti syvenevää integraatiota= liittovaltiota matkaa jatkuu.  Kukaan päättäjistä ei uskalla sanoa totuutta ääneen.

Odotan hartaasti sitä päivää, jolloin Suomi ensimmäistä kertaa uskaltaa sanoa EU:lle, että nyt saa riittää. Taloudellinen itsenäisyys on jo menetetty. Onko muustakaan itsenäisyydestä muuta kuin muistot jäljellä?

Suomi Saksan kainalossa kohti taloudellista tuhoa!

Suomi on ollut Saksan talutusnuorassa kauan. Aseellisesti Hitlerin liittolaisena viime sodissa. Turpiin tuli, mutta itsenäisyys säilyi nipin napin kuin ihmeen kautta.

Kun ei ollut kanttia pysyä itsenäisenä Neuvostoliiton romahdettua, piti liittyä kipin kapin Euroopan yhteisöön, EY, josta kehittyi nykyinen EU. Mutta miksi Suomen piti, muista pohjoismaista poiketen, liittyä myös valuvikaiseen euroon? Kannattaisi kysyä Paavo Lipposelta ja Sauli Niinistöltä, EU:n ytimeen pääjunailijoilta.

Nyt  euroalueen valuvikaa yritetään paikata massiivisilla tukipaketeilla. Lienee useimmille selvää, että eri kokoisten ja kilpailukyvyiltään erilaisten jäsenmaiden menestyminen yhteisellä valuutalla , eurolla, ei vain onnistu .Ei ole onnistunut 20 vuodessa eikä tule onnistumaan jatkossakaan. Miksi historiasta ei opita?

Vuoden 2008 finanssikriisissä pumpattiin yli 200 mrd. euroa  Kreikkaan sijoittaneille pääasiassa Saksan ja Ranskan pankeille sekä muille rahoittajille. Kreikkaa hyödyttämään päätyi  lopulta vaivaiset 10 mrd.euroa. Tästä on mm. Jan Hurri Iltasanomissa ansiokkaasti kirjoittanut.

Suomi sinnitteli kyseisestä lamasta kuiville 10 vuodessa ja pääsi hieman yli  vuoden 2009 bkt:n tason, kun korona-kriisi iski taloudelta jalat alta. Hallitus on päättänyt massiivisesta velanotosta n. 20 mrd. tähän mennessä entisen n. 110 mrd. euron päälle. Melko varmasti sekään ei tule riittämään.

Heti Saksan EU:n puheenjohtajuuskauden alussa ”poliittisesta horroksesta” herännyt Saksan liittokansleri Angel Merkel ryhtyi Ranskan presidentti Macronin tuella ajamaan nopeasti ja voimalla ns. koronatalouspakettia, 750 mrd. euroa. Siitä 500 mrd. suoraa avustusta  ja 250 mrd. lainaa. Varmaankin pienin viilauksin paketti mennee läpi. On hyvä pitää mielessä, että se on vasta alkusyötti. Yksin Italian pelastaminen veisi koko potin. Entä Ranska, Espanja ja Kreikka. Kenties monta muutakin maata.

Merkel on jo monta vuotta sitten ottanut missiokseen Euroopan integraation loppuunviemisen. Selkokielellä sanottuna EU:n liittovaltion luomisen. Nyt hänellä on loistava tilaisuus toteuttaa unelmansa. Mitä miekalla ei saatu saadaan eurolla.  Saksahan hyötyy EU:n ytimessä eurosta, jonka johdosta Saksan kilpailukyky on parempi verrattuna, jos Saksalla olisi  oma markka käytössä.

Miksi  Suomella pitäsisi  seurata Saksaa kuin hai laivaa? EU:n pohjoisella reunalla ja  pääasiassa investointituotteiden viejämaana Suomen  vienti ja talous ei nouse eurolla, vaan omalla kelluvalla valuutalla, jota oma keskuspankki loisi. Yhteisvastuiden ja EU:n verotusoikeuden avaaminen vaikkakin ”poikkeuksellisesti” avaa portin liittovaltiolle, tosin velkkaunionin kautta. Tukipakettien kasvaessa Suomi joutuisi niin suuriin velka- ja takuuvastuisiin ,että kamelin selkä katkeaisi ja taloudellinen itsenäisyys menisi lopullisesti.

Suora ehdotus hallitukselle ja päättäjille onkin : olkoon käsillä olevan tukipaketin ja tulevien avustus/ velkasuhde  mikä tahansa, Suomen ei pidä mennä mukaan lainkaan.

Nyt Suomella on tuhannen taalan paikka  käyttää veto-oikeutta ja sanoa kylmän viileästi EI. Sitähän perustuslakivaliokuntakin suosittelee. Nyt tarvittaisiin kuuluisaa Talvisodan henkeä, mutta löytyykö sitä?

Yöllinen Brysselin piinapenkki

Kolme suurta EU-maata Saksa, Ranska ja Italia Merkelin johdolla runnovat läpi massiivista europakettia. Samassa rytäkässä  yritetään viedä läpi EU:n  seitsemän ( 7 ) vuoden yli 1000 mrd. euron budjettiraami sekä 750 mrd. euron ns.koronaelvytyspaketti.

Saksa johtaa neuvotteluja puheenjohtajamaana ja yhtenä hyötyjistä( mm.viennin turvaaminen) , Ranska suurimpana suoran avustuksen saajana ja Italia myös isona avustuksen ja lainan saajana. Etelän katolisten maiden ja protestanttisen pohjoisen ero tulee taas selvästi esille. Asioitaan parhaiten hoitaneet maat uhkavat joutua maksumiehiksi, kuten Suomi – taas kerran.

Jättipaketilla, jolla  kriisi ei suinkaan  vielä ratkea, ostetaan lisäaikaa liitoksissa natisevalle euroalueelle ja koko EU:lle. Nousee muutama kysymys:

1. Miksi pakettia runnotaan läpi yökausia? Eikä näinkin ison asian valmistelua voida tehdä niin, että päivän valoisa aika riittäisi. Jos takkuaa, niin otettakoon lisäpäiviä – ei öitä. Tai kokonaan uusi kokous parin viikon päästä.

2. Jos paketti on liian massiivinen, niin otettakoon työpöydälle kiireellisin ensin kuten koronaelvytys.

3. Eikö EU:n seitsemän vuoden budjettia ehdittäisi sopia lomien jälkeenkin?

4. Miksi nämä kaksi isoa asia on kytketty yhteen? Ehkä siksi, että miljardit eivät vaikuta niin suurilta kun niitä on kerralla massiivinen läjä pöydällä. Totutetaanko  kansa suuriin lukuihin? ( 1 mdr= 1 000  000 000 milj.euroa )

5. Uskooko joku, että  750 mrd.euron avustus/lainapaketti tulee riittämään?

6. Miksi EKP:n pääjohtaja Lagarde myös laittaa lusikkansa soppaan?

7. Miksi Suomen pitäisi osallistua velkarahalla Italian, Kreikan, Ranskan ja Espanjan elämän muodon tukemiseen? Viiden ( 5 ) miljardin euron  nettopanostuksella Suomi saisi taatusti paljon enemmän aikaan uusien, EU:n ulkopuolisten, markkinoiden viennin avaamisella.

EU on sosialistinen projekti

”EU on sosialistinen projekti”, näin totesi Tanskan taannoinen pääministeri Poul Nyrup Rasmussen olessaan tulloin Euroopan sosialistien puheenjohtaja.

Julkisen sektorin kasvu, pöhöttyminen , nopea velkaantuminen kirittävät sopivasti Poul Nyrupin Rasmussenin lausahdusta. Se myös selittää miksi  eri maiden sosiaalidemokraatit tukevat EU:n integraation syvenemistä. Porvaripuolueet  taas tukevat vapaan kaupan ja  yleisen liberalisoinnin nimessa. Vastahankaan haraavat vain ns.populistipuolueet, jotka usein hajoavat sisäisin riitoihinsa. Johtopäätös on, että Euroopan sosialistinen liittovaltio tulee. On vain kysymys milloin?

Muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat em. kehitykseen:

  1. EU:n jäsenvaltioiden kasvava velkaantuminen- sekä suurten että pienten. Tästä hyvänä esimerkkinä koronan varjolla  tehdyt massiiviset EU:n lainaelvytyspaketit ( 400 mrd.+750 mrd. ) sekä isot kansalliset velalla tehdyt elvytyspaketit.
  2. EU:n perussäännöillä on pyyhitty pöytää. ”Tämä on vain kertaluonteinen poikkeustapaus”, jolla perustellaan EU:n komission ajamaa ns.”koronaelvytysohjelmaa”, joka tuskin elvyttää ja jossa korona on vain savuverho. Sitä paitsi jatkoa seuraa melko varmasti.
  3. 2008 finanssikriisissä oli kyseessä pikkuisen Kreikan pelastaminen jo tuolloin massiivisella  240 miljardin lainapaketilla. Tosin vain 10 mrd. summasta koitui Kreikan hyväksi , loput etupäässä Saksan ja Ranskan pankkien pelastamiseksi.
  4. Tällä kerralla älykkään nokkelalla keinolla, lainaamalla EU:n budjettia vastaan, saatiin myös Ei- euromaat mukaan maksumiehiksi. Selitys lienee mm. Ruotsin ja Tanskan sosiaalidemokraattien johtamat hallitukset. Saatiin sosialistinen integraatioprojekti nytkähtämään kunnolla eteenpäin. Tuskin näiden maiden viennin turvaaminen Välimeren kriisimaihin kelpaa selitykseksi.
  5. Ensi kertaa isot maat kuten Italia ja Ranska  ( EU:n 2. ja 3. suurimmat taloudet ) saavat  muhkeat avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin.

On päätetty siirtyä velka- ja tulonsiirtounioniin. Vaikea kuvitella, että kyseessä olisi kertaluonteinen toimenpide. Pienen Suomen hallitus meni mukaan ilman sanottavia soraääniä. Enemmistön turvin eduskunnan hyväksyntä on myös turvattu. Saarikon luotsaama keskusta on joukossa mukana.

Suomella näyttää olevan edessä EU:n reuna-alueena kurjistumisen tie. Euron vahvistuessa esim.US- dollariin nähden, Suomen kilpailukyky ei riitä viennin kautta talouden nousuun. Valtion nopean velkaantumisen myötä julkinen sektori paisuu entisestään. Matka kohti sosialismia jatkuu.

Ylivelkaantuneet kansallisvaltion tulevat putoamaan kuin kypsät hedelmät EU:n liittovaltion syliin.

Suomi elää metsästä – edelleenkin.

Metsäteollisuus on ollut jo kauan Suomen talouden selkäranka. Suomen viennistä metsätuotteiden osuus on n. 20 % eli jokseenkin yhtä merkityksellinen maamme taloudelle, kuin autoteollisuus on Saksan taloudelle ja viennille.

Voi hyvin perustellusti sanoa, että Suomi elää metsästä. Kestävä metsätalous on ollut Suomen metsänhoidon ja metsäpolitiikan ohjenuora koko sotiemme jälkeisen ajan. Onnistunut metsälainsäädäntö ja sen valvonta ovat luoneet turvalliset puitteet maamme yksityisomisteiselle metsätaloudelle. Noin 65 % Suomen metsistä on yksityisomistuksessa. Metsiä ei saa hävittää ja jokaisen avohakkuun jälkeen hakattu alue pitää uudistaa joko istuttamalla tai muulla uutta kasvua turvaavalla tavalla.

1950 –luvulta lähtien eri metsäkampanjoiden ja intensiivisten metsänparannustoimenpiteiden ansiosta metsiemme puuvaranto on jatkuvasti lisääntynyt. Viimeisten 50 vuoden aikana puuvaranto on lähes kaksinkertaistunut. Joka ikinen vuosi metsät ovat kasvaneet enemmän kuin niitä on hakattu. Viimeisten 10 vuoden aikana kasvu on ylittänyt hakkuut 20 -30 miljoonalla m3:lla joka vuosi. Tällä hetkellä metsiemme vuotuinen kasvu on n. 110 milj.m3/ha ja hakkuut reilut 70 milj.m3. On todella paikallaan puhua kestävästä metsätaloudesta.

Eritoten 60 –luvulla toteutettu ns. MERA –ohjelma, jossa  puustoisia, veden vaivaamia soita ojitettiin, metsäteitä rakennettiin, metsiä raivattiin ja lannoitettiin, on myötävaikuttanut metsiemme kasvun nopeaan lisääntymiseen. Pohjanmaan ojitetut suot puskevat mäntyä ja koivua tehokkaasti sellu- ja sahateollisuuden raaka-aineeksi. On myös syytä muistaa, että Suomi toteutti EU:n tuella n. 100.000 hehtaarin ylijäämäpeltojen metsityksen viidessä vuodessa. Siitä hyvänä muistutuksena ovat kauniit koivumetsät monien autoteiden varsilla.

Finanssikriisi 2008 -2009 ravisteli Suomen eurovetoista metsätuotevientiä rankasti. Tehtaita suljettiin, sahoja meni konkurssiin ja mm. metsäjätti Storaenso siirsi  tuotantoa Ruotsiin, joka omalla kelluvalla valuutallaan napsi markkinaosuuksia maailmalta suomalaisten nenän edestä.

Vähitellen kriisistä toivuttaessa usko investointeihin Suomessa palasi, ja siitä hyvänä esimerkkinä on Äänekosken biosellutehdas, joka nielee raakapuuta n. 5 milj. m3 vuodessa. Luo työtä ja vientituloa.

Monta muuta metsäteollisuushanketta on vireillä mm. Kuopiossa, Kemijärvellä, Kainuussa ja Kemissä. Lisäpuun tarve näille tehdashankkeille on 5-10 milj. m3 vuodessa. Puuta Suomessa kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin riittää, kuten edellä kerrotuista metsien kasvuluvuista näkyy.

Uhka ei ole riittävä raakapuun saanti, vaan ympäristöluvat ja vihreä poliittinen ajattelu, johon kestävä ja vastuullinen metsäpolitiikka ei näytä soveltuvan. Kuopion massiivinen ja runsaasti työtä ja yrittäjyyttä luova hanke tyssäsi ympäristölupaan.  Kielteinen päätös keskeytti tehtaan suunnitteluprojektin, johon rahoituskin oli jotakuinkin kunnossa.

Puun ja turpeen käyttö biopolttoaineena olisi myös järkevää aluepolitiikkaa, kun meille molempia uusiutuvia luonnonvaroja on kertynyt. Kivihiilen ja öljyn korvaaminen näillä kotimaisilla raaka-aineilla olisi viisasta niin kauan, kunnes parempia ratkaisuja löydetään.

Keisarille kudotaan uutta viittaa

Satu keisarin uusista vaatteista saa jatkoa. Frankfurtissa päämajaa pitävä Euroopan keskuspankki EKP teki mittavan kangastilauksen keisarille EU:n  7 vuoden budjetilla täydennettynä. Keisaria pitää vaatettaa näinä ilmaston muutosten ja koronan runtelemina aikoina. EU:n  7 vuoden budjetti 750 mrd. euroa ja EKP:n uusi koronaelvytyspaketti yli 1000 mrd. euroa takaavat hyvin suojaavan ja saappaan kärkiin ulottuvan viitan ompelun liittovaltiokeisarille.

Innokkaita räätäleitä häärii peräti 27 keisarin vaatekerran ompelussa. Kankaan laatua ihastellaan ja innolla vakuutetaan epäileviä tuomaita katsomaan tarkkaan laskoksia ja kankaan laskeutumista. Kylläpä tulee upea asu.

Jos ei näe keisarin uutta vaatekertaa ja sen  yksinkertaista, mutta nerokasta kauneutta , on joko tyhmä tai sopimaton tehtäväänsä. Ja kyllähän kansa näkee etenkin valtamedian suosiollisella myötävaikutuksella. Kukapa haluaisi saada tyhmän leiman otsaansa.

Odottelemme innolla keisarin esiintymistä uudessa upeassa viitassa, joka on kallein kaikista vaatekerroista ja saattaa vielä tarvita lisäviitan tai kaksikin. Liikkeellä on tosin epämääräisiä huhuja, että keisarin pukukavalkadi saattaa hieman viivästyä, mutta ei syytä huoleen. Kyllä keisari sieltä tulee aikanaan kaikessa majesteettisuudessaan. Ainahan kuninkaallisia joutuu odottamaan, mutta kansa on tunnetusti kärsivällistä.  Hyvää kannattaa aina odottaa.

Seremoniamestareiden pitää vain muistaa ettei lapsia päästetä juhliin.

Nuoret naiset johtavat Suomen politiikkaa

Keskustan nuorekas johto  maakunnan miesten tuella kaatoi pääministeri Rinteen ja samalla koko hallituksen.  Antti Rinne kuitenkin sopi mainiosti hallitustunnustelijaksi myös keskustalle ja kenties  vieläpä ministeriksi. Tavalliselta rivikansalaiselta menee hötäkässä ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun.                                            Moni varmaan on utelias tietämään lisää yksityiskohtia ”kokonaisharkinnasta”, mikä teki Rinteestä sopimattoman pääministeriksi, vaikka hallitusohjelma oli kaikinpuolin ok.

Keskustan kannatus tuskin nousee tulipa uudeksi pääministeriksi Sanna Marin tai Antti Lindtman. Nuoria hekin. Irtaantuminen hallituksesta ja siirtyminen oppositioon kasvamaan korkoa vaaleissa koetun rökäletappion jälkeen olisi ollut kenties ainoa keino kannatuksen nostamiseksi.

Mielenkiintoista seurata missä vaiheessa iskee paniikki päälle, jos keskustan  gallupkannatus sukeltaa alle 10 %:n. Se päivä voi tulla piankin. Demareilla ei ole juuri sen parempi kannatustrendi odotettavissa , vaikka pääministerivaihdos saattaa tilapäisesti nostaa kannatuslukuja.

Kolmekymppisten nuorten naisjohtajien voimin tullaan ilmeisesti Suomilaivaa  luotsaamaan kohti maailmantalouden karikkoja. Edessä  odottaa globaali talouden alamäki ja kasvavat työttömyysluvut.

Vaikea uskoa, että demareiden ja keskustan ”pöydänpuhdistusperaation” jälkeen uusi hallitus  toimisi ilman sisäistä kitkaa. Myös  tapaus Haavistoa tullaan  taatusti käsittelemään juurta myöten, mikäli hän jatkaa ulkoministerinä uudessa hallituksessa. Siitä pitävät huolta kokoomus ja perussuomalaiset.

Grilli on jo lämmitetty.

Sotea pukkaa. Entä maakuntien itsehallinto?

Nyt siis Marinin hallitus Krista Kiurun johdolla vääntää sotea maaliin. Yön pitkät ja uuvuttavat tunnit on otettu käyttöön. Onkohan oppia haettu Brysselistä?

Loppuviilaus on Kiurun mukaan kiinni miten valtion tuet jaetaan alueille? Robin Hood otti rikkailta ja antoi köyhille. Demareilla on kokemusta julkisen rahan jaosta. Siinä nykyhallitus on ainakin onnistunut. Toisten rahaa, ulkomaalaisilta rahoittajilta lainattua, jaetaan oikealle ja vasemmalle eteen ja taakse niin, että heikkoja hirvittää.

Mutta takaisin soteen, jonka mukana maakuntahallintoa justeerataan uuteen asentoon. Malli näytää olevan, että maakunnat toimivat jatkossakin Helsingin byrokraattien suosiollisen avustuksen varassa jonkinlaisena rahanjaon etäispäätteenä, josta maakunnallinen itsehallinto on kaukana.

Miksi ei mennä Tanskan ja Ruotsin malliin, jossa maakunnilla on verotusoikeus eli oikeus hankkia  omaa rahaa? Se toisi aitoa itsenäisyyttä ja vastuuta. Itsenäisten maakuntien alapuolella toimisivat itsenäiset kunnat sovittujen tehtävävien jakojen puitteissa ja saisivat fuusioitua omaan tahtiinsa ehkä enemmän porkkanaa kuin keppiä käyttäen.

Jos todella haluttaisiin itsenäinen maakuntahallinto, pitäisi säätää myös ettei kuntapoliitikko saisi olla samaan aikaan sekä kunnan että maakunnan valtuustossa. Näin toimitaan mm.Tanskassa.

Veronkeräys  kansalaisilta hoituisi myös Tanskan tapaan. Verokortista näkyisi mikä on valtion, maakunnan  ja kunnallisveron osuus. Prosenttiosuudet voisivat vaihdella tietyissa rajoissa eri maakunnissa, koska kahta samanlaistahan ei ole. Joustavuus siinäkin olisi hyvä asia.

Sitäpaitsi perustuslaki antaa mahdollisuuden maakuntaitsehallinnolle, jopa edellyttää sitä.

Jotkut vielä muistavat ajan, kun Suomea ajettiin EU:iin. Puhuttiin maakuntien Euroopasta. Ei puhuta enää.

Tosin vielä puhutaan itsenäisestä Suomesta, mutta onko sitäkään enää – aidosti?

Sitran ”shokeeraava”selvitys lyö luun kurkkuun

marttiissakainen

Martti Issakainen 16.5.2019 12:55 päivitetty 16.5.2019 12:55 12

Sitra , entinen työnantajani, räväytti pöytään selvityksen, joka jätti punaisen lihapalan kurkkuun. Tämä ei ole syvä ja analyyttinen raportin arviointi puhumattakaan asiantuntemuksesta. Laitan pikakommenttini tavallisen lihaasyövän ja autoilevan kansalaisen spontaanina reaktiona.

Ilmaston muutoksen nimissä, eritoten vaalien alla, informaatiota pursuaa hyvin monesta tuutista. Vihreät kiljuvat riemusta, nuoret innostuvat tai masentuvat. Huoli telluksemme tilasta kalvaa ja ahdistaa.

Onko ilmaston muutos sittenkään ihmisen käsissä vai johdetaanko sitä ylempää?

Ilma kyllä saastuu ja pitkälle ihmisten  sekä suuryritysten teollisen  ja globalisoituneen tuotannon johdosta. Tuotetaan likaisesti kauko-idässä tms. halpamaissa ja rahdataan saastuttavasti meritse ja ilmateitä lännen kulutusjuhliin mm. Amerikkaan ja Eurooppaan , jossa ne myydään kalliilla, tuotantokustannuksiin  nähden. Tehdään hyvät voitot ja  ”rahdataan” voitot verotettavaksi erilaisiin veroparatiiseihin. Ei toki kaikki, mutta aivan liian moni.

Kutistuva keskiluokka- me sinä ja minä- kannanmme kasvavaa verorasitusta. Nyt meiltä vaaditaan punaisen lihan syönnin lopettamista tai vapaa- ajan autoilun rajoittamista ( ei kai sentään lopettamista ).

Eikö ensin pitäisi saada suursaastuttajat kuten Kiina ja Intia kuriin ennenkuin ruvetaan ottamaan lihan palaa suustamme ja autoja altamme?

Pari kysymystä:

1. Suomessa lihakarjan kasvatus on iänikuinen tapa ja elämisen muoto maalla meikäläisissä karuissa olosuhteissa. Vehnä kasvaa hitaasti, mutta nauta nopeasti.

2. Entä ne 500 000 kesämökin omistajaa? Menevätkö he jatkossa  mökeilleen junalla, taksilla,kimppakyydillä, lentokoneella vai drooneilla ja potkulaudoilla?

Tässä alkupaloja jatketaan myöhemmin.

Mihin menet EU?

marttiissakainen

Martti Issakainen 3.5.2019 13:32 päivitetty 3.5.2019 13:32 10

EU- vaaleja odotellessa lienee paikallaan  pohdiskelu EU:n tulevaisuudesta. Eurooppaa on integroitu pitkään ja hartaasti. Rooman sopimuksen allekirjoitusksesta on kulunut jo 61vuotta eikä valmista näytä tulevan.

Eurolla yritettiin ajaa EU:ta kohti tiivistä talousunionia. Hanke vesittyi , kun EMU-kriteereistä annettiin periksi ja poliittisin perustein mukaan otettiin maita, jotka sinne eivät olisi kuuluneet kuten Italia, Kreikka, Portugali jne.

Virhe on tullut kalliiksi, josta Suomikin on saanut karvaasti kärsiä joutuessaan maksumieheksi Euroalueen heikkoja talouksia pelastettaessa, muuten ainoana pohjoismaana. Ruotsi ja Tanska olivat meitä viisaampia  jättäytyessään euroalueen ulkopuolelle oman valuuttansa varaan.

Nyt EU:n johtajilla on sormi suussa. Kansallismielisten oikeistovoimien rynniessä eteenpäin EU:n vakiintunut valtapooli sosialistien ja konservatiivien kesken on vaarassa murtua. Populisteiksi kutsutut liikkeet lisäävät kannatustaan samaten äärivasemmisto. Perinteinen liberaali keskusta supistuu. Tästä oli kuvaava esimerkki Suomen eduskuntavaalit.

EU:lla näyttäisi olevan kolme vaihtoehtoa:

1. Jatkaa nykyistä hapuilevaa politiikkaa ja toivoa parasta. Seurauksena olisi vääjäämättä statistin osa USA:n, Kiinan, Venäjän ja maailman uusien talouksien rynniessä eteenpäin.

2. Aloittaa prosessi päätösvallan siirtämiseksi kansallisvaltioille ja keskittymällä luomaan toimiva, kilpailukykyinen sisämarkkina, maailman johtava talousalue.

3. Edetä integraatiossa ns. kahden nopeuden strategialla. Syvempään integraatioon halukkaiden maiden annettaisiin  edetä omaan tahtiin ripeästikin.  Jolloin muodostuisi ns. kova ydin Saksan ja Ranskan ympärille. Muut ns. reunavaltiot etenisivät omaa hitaampaa vauhtia. Joidenkin sallittaisiin erota: Brexit, Svexit, Fixit jne.

Mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu vai toteutuuko mikään?Toukokuun  EU-vaalit näyttävät osviittaa. Miten Suomen tulisi menetellä? Saksan kyljessä eteneminen on tuskin viisasta. Saksan talouden alkaessa yskiä, vrt. sen autoteollisuuden vaikeudet, Saksan halu toimia maksumiehenä heikoille euromaille voi lopahtaa.

Vaihtoehto 3 näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä. Aika näyttää. Suomen kannattaa vakavasti miettiä suunnan muutosta EU:n ytimestä kohti pohjoismaista blokkia EU:n sisällä ja jatkossa jopa irtaantumista euroalueesta ja kenties koko EU:sta. Odotettavissa oleva talouden alamäki saattaa nopeuttaa prosessia.

Suomi jälleen ykkösenä, nyt lihavuudessa

Eilinen iltapäivälehti uutisoi OECD:n raportin , jossa todettiin Suomen ja Portugalin pitävän ykkössijaa väestön liikalihavuudessa. Ylipainoisia tai lihavia oli molemmissa maissa 68 prosenttia yli 15-vuotiaista. Järjestö kertoo asiasta tuoreessa raportissaan.

Vihannesten ja erityisesti hedelmien päivittäisessä kulutuksessa suomalaiset ovat lähes peränpitäjiä.

Ylipaino-ongelma pahenee tulevaisuudessa OECD:n mukaan useimmissa kehittyneissä maissa.  Lähes joka kolmas 5-9 vuotiaista lapsista on nyt ylipainoinen.

Luvut eivät yllätä. Nopealla katugallupilla päätyy samoihin lukemiin. Tunnetusti elintasokäyrä ja sairauskäyrä korreloivat vahvasti. Yksi sotehaaste lisää.

Onko niin ,että hyvinvointiyhteiskunnasta on tulossa pahoinvointiyhteiskunta? Ketään ei pidä syyllistää, mutta pelkästään kansanterveyden kannalta asialle pitäisi tehdä jotain. Jos nykyinen kehitys jatkuu, sosiaali-ja sairauskulut karkaavat julkisten budjettien laatijoiden käsistä.

Tiedottaminen, koulujen antama asiallinen valistus tervellisestä ravinnosta, liikunnan lisääminen jne. voisivat olla keinoja tilanteen parantamiseen.

Haasteita riittää koteihin ja kouluihin aina maan hallitusta myöten.

Ongelman ytimessä on kuitenkin henkilö itse ja ongelman tiedostaminen. Vasta sitten tulevat toimenpiteet.

Olisiko aika herättää rakentava keskustelu asiasta?