Categories
Yleinen

Hiilidioksidiko suurin saastuttaja?

Helsingin Sanomissa oli 27.12.2019 mielenkiintoinen juttu 50 vuoden takaa. Ohessa  juttu sellaisenaan. Kannattaa lukea ja mietiskellä mikä on muuttunut.

Hs 27.12.1969   hiilidioksiidi suurin saastuttaja. San Francisco ( UPI )

”Tiedemiehet esittivät varoituksen ihmiskunnalle, että saastuminen voisi muuttaa valtamerien lämpötilaa ja maan ilmastoa. E.D:Goldberg, valtameriä tutkiva kemisti, kertoi Amerikan geofysikaalisen liiton kokouksessa, että ihminen muuttaa ympäristöään melkein yhtä paljon kuin luonto itse.

Goldberg kehotti aloittamaan koulutusohjelman, jotta voitaisiin mitata sellaisten kemikaalien kuten lyijyn, elohopean ja petroolin aiheuttamia kasvavia vahinkoja.

J.O. Fletcher, fyysikkotiedemies Santa Monicasta, Kaliforniasta, sanoi, että ihmisellä on vain muutamia vuosikymmeniä aikaa saastumisen aiheuttaman ongelman ratkaisemiseen. ” Erittäin tärkeitä muutoksia on tapahtunut meidän elinaikanamme” Fletcher sanoi. ”Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ihmisen vaikutus olisi pienempi kuin luonnon. Kuitenkin  jo seuraavan sukupolven aikana ihmisestä tulee tärkeä, ja hiilidioksiidisaastutuksesta kaikkein tärkein.”

Hiilidioksiidilla, joka on aiheuttanut lähes puolet maapallon  lämmön noususta 20. vuosisadan alkupuolella, on ollut paljon suurempi vaikutus kuin pölyllä, lialla ja savulla.

Maapallon lämpö voisi aiheuttaa maan jääpeitteen sulamista ja vaikuttaa sen ilmastoon. ”

Näin siis 50 vuotta sitten.

Ehkä voisi lainata Saarnaajan kirjaa, jossa todetaan mm:”Ei  mitään uutta auringon alla, mitä ennen on ollut, on vastakin oleva.”

Toivotan  samalla kaikille kanssablogisteille antoisaa ja rauhallista Uutta Vuotta 2020! Ei syytä panikointiin.

Categories
Yleinen

EU:n kolme kovaa haastetta

”Finanssikriisi 2008 ravisteli EU:ta ja euroaluetta ennen näkemättömän kovasti. Lääkkeeksi tarjottiin ensin tiukkaa talouskuria ja sääntöjen noudattamista. Kunnes pitkittynyt ja kallis Kreikan kriisi pikku hiljaa pehmitti EKP/EU- päättäjät. Sitä seurasi massiivinen EKP:n elvytyspaketti , yhteensä yli 2000 miljardia euroa. Talous elpyi. Pörssikurssit eritoten, investoinnit vähemmän. Kuplaa syntyi.

Pakolaiskriisi seurasi 2015. EU:n ulkorajat pidettiin auki ja jäsenmaat uhrasivat runsaasti sekä inhimillisiä että talousresursseja ongelman hoitamiseksi. Maaperä oli otollinen populististen puolueiden nopealle kasvulle eri maissa, ei vähiten Suomessa. EU-maiden rajat pidettiin auki muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vapaan liikkuvuuden nimissä, joka oli yksi tärkeimmistä ongelmista Britannian ja EU:n välisissä eroneuvotteluissa. Tuskin pöly tästä kädenväännöstä ja Britannian EU-eropäätöksen virallistumisesta oli laskeutunut, kun mikroskooppinen koronavirus pääsi irti Kiinasta ja levisi nopeasti koko maailmaan. Euroopassa Italia ja Espanja suurinpina maalitauluina.

Koronako hajottaa  euroalueen ja kenties koko EU:n? Koronaviruksen vakavuus ja sen taloudelliset seuraamukset yllättivät täysin EU:n päättäjät. Pakolaiskriisin ratkaisuksi tarjottiin avoimia rajoja ja yhteistä taakan kantoa. Koronaa vastaa taistellessa suljettiin rajat ja avattiin lompakko.  Jokainen jäsenmaa painii ennen näkemättömien ongelmien kanssa. Ensin terveydenhoito ja senjälkeen talouden hoito. Kukin maa tekee nopeita ja itsekkäitä päätöksiä. Brysselistä kysytään neuvoa lähinnä kohteliaisuuden vuoksi.                                                           

On selvää, että ylivelkaantuneet EU-maat, jotka eivät ole kunnolla elpyneet finanssikriisistä, ovat totisen paikan edessä. EU-maiden julkinen velka lienee  keskimäärinjo yli 100% BKT:sta. Italiassa n. 140 %. Italia onkin suurin murheenkryyni. Liian iso kaatumaan ja samalla liian iso pelastettavaksi yhteisvoimin. Saksa on tähän asti toiminut pääpelastajana , mutta nyt sen omat talousmurheet saattavat tehdä siitä lopun.

Lähikuukaudet paljastavat mille perustalle EU- ja etenkin eurotalo on rakennettu. Hiekkaperusta ei kestä, mutta löytyykö tukeva kalliopohja? Sitä voi vain arvailla.                                                                                                                    

Poliittisesti mielenkiintoinen kysymys on populistipuolueiden kannatuksen kehitys. Mitä tehdä kun rajoja on vaadittu kiinni ja nyt rajat on suljettu. Kaiken lisäksi rajoja on alettu vetää kiinni jopa valtion sisällä.

Categories
Yleinen

Nyt tarvitaan täsmätoimia

Hallitus pohtii parhaillaan Säätytalolla miten ja millä aikataululla Covid-19 aiheuttamista rajoituksista olisi parasta irtaantua. Kaiken kaikkiaan Suomen tilanne taudin ja tartuntojen sekä  taudista parantuneiden suhteen näyttäisi olevan hyvällä tolalla. Suurin ja vaikeimmin hoidettava potilas on maan talous.

Asiantuntijat ovat huolissaan kuinka kauan kestää talouspudotuksen nostaminen edes viime vuoden tasolle. Vuoden 2008 finanssikriisistä toipuminen kesti n. 10 vuotta. Nyt mm. Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja  Risto Murto veikkaa elpymisen kestävän jopa 20 vuotta.

Vuodesta 2008 vuoteen 2015 mennessä Suomesta katosi n. 100 000 teollista työpaikkaa lähinnä Aasian halvan työvoiman maihin kuten Kiinaan. Suomeen jäi työttömien armeija tilalle aiheuttaen joidenkin arvioiden mukaan n. 6 miljardin euron lisäkulut valtiolle vuonna 2018. Olipa oikea luku vaikka 5 mrd euroa, niin se on aivan liian suuri.

Korona-viruksen tihutöitä pelätessään ja kansaa suojellessaan hallitus ja eduskunta sulkivat ulkorajat ja vähäksi aikaa Uudenmaankin muusta Suomesta. On helpompi sulkea laajasti kuin täsmätoimena. On alkanut hiljalleen selvitä median kertomana, että hoivakotien vanhukset ja Uudenmaan Somaliyhteisö ovat suhteellisesti suurimmat yksittäiset tartuntakohteet. Myös Suomeen  palanneet kansalaiset, lähinnä lentäen, pääsivät livahtamaan  koteihinsa ilman lentokentällä tapahtuvia tarkastuksia tai karateeniin sulkemisia. Pohjois Suomessa Ruotsissa rajan yli pendelöivät työntekijät ovat tuoneet korona-virusta ja tartuntoja runsaasti tuliaisina. Miksi rajaa ei pantu kiinni?

Jos 2008 kriisin johdosta teolliset työpaikat katosivat, niin nyt ovat kotoamassa palvelusektorin  työpaikat ja iso määrä myös yrityksiä- monet lopullisesti. Nyt ei ole aikaa viivytellä. Potilas ei saa kuolla hoitoon vaan tervehtyä. Kotimainen kysyntä ja siinä palvelusektori on merkittävä kasvumoottori Suomessa.

Hallituksen pitää keskittyä täsmätoimiin. Taloudellinen tuki on hyvä, mutta vielä parempi on antaa lupaa jatkaa liiketoimintaa. Fokuksessa erityisesti Pk-yritykset ja mikroyritykset, joilla  monillakaan ei ole puskurirahastoja pahan päivän varalle. Kyllä liiketoimintaa voi harjoittaa turvallisesti , jos tervettä harkintaa ja luovuutta käytetään.

Juttelin pari viikkoa sitten erään  Joensuulaisen ystäväni kanssa koronasta. Hänen mukaansa silloin Pohjois-Karjalassa oli 8 koronatapausta. Mies tuskaili, että onko todella syytä pitää koko maakunnan kaikki ravintolat ja kahvilat kiinni puhumattakaan muista pientoimijoista. Tilanne oli sama Kainuussa, jossa tuolloin oli 7 korona tapausta .

Tarvitaan tervettä harkintaa ja talonpoikaisjärkeä , jotta koronan aiheuttamat ja osin hätiköiden tehdyt rajoitukset saadaan poistettua ensi tilassa. Keskustan pitäisi edustaa hallituksessa tervettä maalaisjärkeä, mutta onko se päässyt ”asfaltoitumaan”? Demareiden luulisi olevan todella huolestuneita työllisyydestä kuten kunnon työväenpuolueen tulisikin olla. Vihreiden pitäisi tässä tilanteessa unohtaa  ilmastonmuutos, jätteiden kierrätys ja muu taloutta nakertava ” vihreä uskontoretoriikka”. Konkursiin suuntaavalla maalla ei ole varaa vihreään politikkaan.

Vaikeina aikoina tarvitaan jämeriä ja visionäärisiä johtajia, jotka kulkevat joukkojensa edessä suuntaa näyttäen.

Categories
Yleinen

Suomi tienhaarassa- konkurssiko edessä?

Koronakriisi ja sen seurauksena valtion velan räjähdysmäinen kasvu kutistaa entisestään Suomen taloudellista liikkumavaraa. Taustaksi joitakin suuntaa antavia julkisen sektorin talouslukuja:

Valtion budjetti 2020  n. 57 mrd.euroa + lisäbudjetti n. 6mrd.euroa on yhteensä  n. 63 miljardia euroa. Valtion velka tällä hetkellä n. 110 mrd. euroa, joka tulee kasvamaan vähintäin 20 miljardilla eurolla vuoden loppuun mennessä.  Melko varmasti  enemmän. Vuoden lopussa valtion velka huitelee jo  130 -150 mrd.euron haarukassa. Siihen vielä pari lisäbudjettia, niin ollaan yli 140 miljardin. Samaan aikaan BKT laskee, joten velkaantumiskäyrä kurvaa jyrkästi ylöspäin kuten Euroopan ”parhaan ”valtiovarainministerin Jyrki Kataisen aikana 2008 finanssikriisin seurauksena.

Valtion takuut : Kreikka + EVM n. 15 mrd.euroa. Suomen pankin vastuut EKP:n n. 2500 miljardin jo toteutuneesta ”elvytyspaketista” Suomen osuus n.1.8 % tekee m. 45 mrd.euroa. Jo päätetystä 500 miljardin ”koronapaketista” tekee n. 9 mrd.euroa. Muitakin takuuvastuita löytynee. Siis valtiolla tulee olemaa lainaa vuoden 2020 lopussa yli 140 mrd.euroa ja takuuvastuita n. 70 mrd.euroa ( alakantin arvio ). Yhteensä lainat ja takuut n. 210 mrd.euroa.  Jos lukuun lisättän kuntasektorin 36 mrd. euron velkataakka, ollaankin jo lähes 250 miljardin päätähuimaavissa luvuissa.

Kun valtion budjetti ( lisäbudjetteineen ) on . 63 mrd. euroa ja velat sekä vastuut n. 210 mrd. euroa on helppo nähdä miten pyhkii. Jos yrityksen velat  ja vastuut olisivat yli 3-kertaiset budjettiin nähden,  konkurssi olisi edessä vääjäämättä.

Mikä pelastaisi valtion velkakuormasta ? Me veronmaksajat viime kädessä. Mutta, kun todellisia veronmaksajia on koko väestöstä enää 20-30 %, ns. työtä tekevä keskiluokka. Loput väestöstö  ei maksa lainkaan veroja tai välttelee niitä. Kun veroamaksavan”keskiluokan” osuus on vieläpä laskeva, edessä odottaa todellinen kestävyysvaje jo ennen 2030- lukua.

Hallitus tukijoineen jakaa surutta rahaa oikealle ja vasemmalle – huom.velkarahaa!  Kun jaettaisiinkin vain kotimaan tarvitseville, mutta lainarahalla ryhdytään tukemaan  meitä rikkaampien välimeren maiden elämän tapaa. Summat ovat päätä huimaavia. Sitäpaitsi velkaralli on vasta alussa. Tuomas Malinen arvoi, että lopullinen saldo päätynee 2000 -3000 miljardiin, josta Suomen osuus 1,8 % eli 36 mrd – 54 mrd euroa. EU:n budjetin kautta jaettava raha, olipa se lainaa tai avustusta, merkitsee vääjäämättä yhteisvastuun kasvatusta eli Maastrichtin sopimuksen vastaista menettelyä. Kohti syvenevää integraatiota= liittovaltiota matkaa jatkuu.  Kukaan päättäjistä ei uskalla sanoa totuutta ääneen.

Odotan hartaasti sitä päivää, jolloin Suomi ensimmäistä kertaa uskaltaa sanoa EU:lle, että nyt saa riittää. Taloudellinen itsenäisyys on jo menetetty. Onko muustakaan itsenäisyydestä muuta kuin muistot jäljellä?

Categories
Yleinen

Suomi Saksan kainalossa kohti taloudellista tuhoa!

Suomi on ollut Saksan talutusnuorassa kauan. Aseellisesti Hitlerin liittolaisena viime sodissa. Turpiin tuli, mutta itsenäisyys säilyi nipin napin kuin ihmeen kautta.

Kun ei ollut kanttia pysyä itsenäisenä Neuvostoliiton romahdettua, piti liittyä kipin kapin Euroopan yhteisöön, EY, josta kehittyi nykyinen EU. Mutta miksi Suomen piti, muista pohjoismaista poiketen, liittyä myös valuvikaiseen euroon? Kannattaisi kysyä Paavo Lipposelta ja Sauli Niinistöltä, EU:n ytimeen pääjunailijoilta.

Nyt  euroalueen valuvikaa yritetään paikata massiivisilla tukipaketeilla. Lienee useimmille selvää, että eri kokoisten ja kilpailukyvyiltään erilaisten jäsenmaiden menestyminen yhteisellä valuutalla , eurolla, ei vain onnistu .Ei ole onnistunut 20 vuodessa eikä tule onnistumaan jatkossakaan. Miksi historiasta ei opita?

Vuoden 2008 finanssikriisissä pumpattiin yli 200 mrd. euroa  Kreikkaan sijoittaneille pääasiassa Saksan ja Ranskan pankeille sekä muille rahoittajille. Kreikkaa hyödyttämään päätyi  lopulta vaivaiset 10 mrd.euroa. Tästä on mm. Jan Hurri Iltasanomissa ansiokkaasti kirjoittanut.

Suomi sinnitteli kyseisestä lamasta kuiville 10 vuodessa ja pääsi hieman yli  vuoden 2009 bkt:n tason, kun korona-kriisi iski taloudelta jalat alta. Hallitus on päättänyt massiivisesta velanotosta n. 20 mrd. tähän mennessä entisen n. 110 mrd. euron päälle. Melko varmasti sekään ei tule riittämään.

Heti Saksan EU:n puheenjohtajuuskauden alussa ”poliittisesta horroksesta” herännyt Saksan liittokansleri Angel Merkel ryhtyi Ranskan presidentti Macronin tuella ajamaan nopeasti ja voimalla ns. koronatalouspakettia, 750 mrd. euroa. Siitä 500 mrd. suoraa avustusta  ja 250 mrd. lainaa. Varmaankin pienin viilauksin paketti mennee läpi. On hyvä pitää mielessä, että se on vasta alkusyötti. Yksin Italian pelastaminen veisi koko potin. Entä Ranska, Espanja ja Kreikka. Kenties monta muutakin maata.

Merkel on jo monta vuotta sitten ottanut missiokseen Euroopan integraation loppuunviemisen. Selkokielellä sanottuna EU:n liittovaltion luomisen. Nyt hänellä on loistava tilaisuus toteuttaa unelmansa. Mitä miekalla ei saatu saadaan eurolla.  Saksahan hyötyy EU:n ytimessä eurosta, jonka johdosta Saksan kilpailukyky on parempi verrattuna, jos Saksalla olisi  oma markka käytössä.

Miksi  Suomella pitäsisi  seurata Saksaa kuin hai laivaa? EU:n pohjoisella reunalla ja  pääasiassa investointituotteiden viejämaana Suomen  vienti ja talous ei nouse eurolla, vaan omalla kelluvalla valuutalla, jota oma keskuspankki loisi. Yhteisvastuiden ja EU:n verotusoikeuden avaaminen vaikkakin ”poikkeuksellisesti” avaa portin liittovaltiolle, tosin velkkaunionin kautta. Tukipakettien kasvaessa Suomi joutuisi niin suuriin velka- ja takuuvastuisiin ,että kamelin selkä katkeaisi ja taloudellinen itsenäisyys menisi lopullisesti.

Suora ehdotus hallitukselle ja päättäjille onkin : olkoon käsillä olevan tukipaketin ja tulevien avustus/ velkasuhde  mikä tahansa, Suomen ei pidä mennä mukaan lainkaan.

Nyt Suomella on tuhannen taalan paikka  käyttää veto-oikeutta ja sanoa kylmän viileästi EI. Sitähän perustuslakivaliokuntakin suosittelee. Nyt tarvittaisiin kuuluisaa Talvisodan henkeä, mutta löytyykö sitä?

Categories
Yleinen

Yöllinen Brysselin piinapenkki

Kolme suurta EU-maata Saksa, Ranska ja Italia Merkelin johdolla runnovat läpi massiivista europakettia. Samassa rytäkässä  yritetään viedä läpi EU:n  seitsemän ( 7 ) vuoden yli 1000 mrd. euron budjettiraami sekä 750 mrd. euron ns.koronaelvytyspaketti.

Saksa johtaa neuvotteluja puheenjohtajamaana ja yhtenä hyötyjistä( mm.viennin turvaaminen) , Ranska suurimpana suoran avustuksen saajana ja Italia myös isona avustuksen ja lainan saajana. Etelän katolisten maiden ja protestanttisen pohjoisen ero tulee taas selvästi esille. Asioitaan parhaiten hoitaneet maat uhkavat joutua maksumiehiksi, kuten Suomi – taas kerran.

Jättipaketilla, jolla  kriisi ei suinkaan  vielä ratkea, ostetaan lisäaikaa liitoksissa natisevalle euroalueelle ja koko EU:lle. Nousee muutama kysymys:

1. Miksi pakettia runnotaan läpi yökausia? Eikä näinkin ison asian valmistelua voida tehdä niin, että päivän valoisa aika riittäisi. Jos takkuaa, niin otettakoon lisäpäiviä – ei öitä. Tai kokonaan uusi kokous parin viikon päästä.

2. Jos paketti on liian massiivinen, niin otettakoon työpöydälle kiireellisin ensin kuten koronaelvytys.

3. Eikö EU:n seitsemän vuoden budjettia ehdittäisi sopia lomien jälkeenkin?

4. Miksi nämä kaksi isoa asia on kytketty yhteen? Ehkä siksi, että miljardit eivät vaikuta niin suurilta kun niitä on kerralla massiivinen läjä pöydällä. Totutetaanko  kansa suuriin lukuihin? ( 1 mdr= 1 000  000 000 milj.euroa )

5. Uskooko joku, että  750 mrd.euron avustus/lainapaketti tulee riittämään?

6. Miksi EKP:n pääjohtaja Lagarde myös laittaa lusikkansa soppaan?

7. Miksi Suomen pitäisi osallistua velkarahalla Italian, Kreikan, Ranskan ja Espanjan elämän muodon tukemiseen? Viiden ( 5 ) miljardin euron  nettopanostuksella Suomi saisi taatusti paljon enemmän aikaan uusien, EU:n ulkopuolisten, markkinoiden viennin avaamisella.

Categories
Yleinen

EU on sosialistinen projekti

”EU on sosialistinen projekti”, näin totesi Tanskan taannoinen pääministeri Poul Nyrup Rasmussen olessaan tulloin Euroopan sosialistien puheenjohtaja.

Julkisen sektorin kasvu, pöhöttyminen , nopea velkaantuminen kirittävät sopivasti Poul Nyrupin Rasmussenin lausahdusta. Se myös selittää miksi  eri maiden sosiaalidemokraatit tukevat EU:n integraation syvenemistä. Porvaripuolueet  taas tukevat vapaan kaupan ja  yleisen liberalisoinnin nimessa. Vastahankaan haraavat vain ns.populistipuolueet, jotka usein hajoavat sisäisin riitoihinsa. Johtopäätös on, että Euroopan sosialistinen liittovaltio tulee. On vain kysymys milloin?

Muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat em. kehitykseen:

  1. EU:n jäsenvaltioiden kasvava velkaantuminen- sekä suurten että pienten. Tästä hyvänä esimerkkinä koronan varjolla  tehdyt massiiviset EU:n lainaelvytyspaketit ( 400 mrd.+750 mrd. ) sekä isot kansalliset velalla tehdyt elvytyspaketit.
  2. EU:n perussäännöillä on pyyhitty pöytää. ”Tämä on vain kertaluonteinen poikkeustapaus”, jolla perustellaan EU:n komission ajamaa ns.”koronaelvytysohjelmaa”, joka tuskin elvyttää ja jossa korona on vain savuverho. Sitä paitsi jatkoa seuraa melko varmasti.
  3. 2008 finanssikriisissä oli kyseessä pikkuisen Kreikan pelastaminen jo tuolloin massiivisella  240 miljardin lainapaketilla. Tosin vain 10 mrd. summasta koitui Kreikan hyväksi , loput etupäässä Saksan ja Ranskan pankkien pelastamiseksi.
  4. Tällä kerralla älykkään nokkelalla keinolla, lainaamalla EU:n budjettia vastaan, saatiin myös Ei- euromaat mukaan maksumiehiksi. Selitys lienee mm. Ruotsin ja Tanskan sosiaalidemokraattien johtamat hallitukset. Saatiin sosialistinen integraatioprojekti nytkähtämään kunnolla eteenpäin. Tuskin näiden maiden viennin turvaaminen Välimeren kriisimaihin kelpaa selitykseksi.
  5. Ensi kertaa isot maat kuten Italia ja Ranska  ( EU:n 2. ja 3. suurimmat taloudet ) saavat  muhkeat avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin.

On päätetty siirtyä velka- ja tulonsiirtounioniin. Vaikea kuvitella, että kyseessä olisi kertaluonteinen toimenpide. Pienen Suomen hallitus meni mukaan ilman sanottavia soraääniä. Enemmistön turvin eduskunnan hyväksyntä on myös turvattu. Saarikon luotsaama keskusta on joukossa mukana.

Suomella näyttää olevan edessä EU:n reuna-alueena kurjistumisen tie. Euron vahvistuessa esim.US- dollariin nähden, Suomen kilpailukyky ei riitä viennin kautta talouden nousuun. Valtion nopean velkaantumisen myötä julkinen sektori paisuu entisestään. Matka kohti sosialismia jatkuu.

Ylivelkaantuneet kansallisvaltion tulevat putoamaan kuin kypsät hedelmät EU:n liittovaltion syliin.

Categories
Yleinen

Suomi elää metsästä – edelleenkin.

Metsäteollisuus on ollut jo kauan Suomen talouden selkäranka. Suomen viennistä metsätuotteiden osuus on n. 20 % eli jokseenkin yhtä merkityksellinen maamme taloudelle, kuin autoteollisuus on Saksan taloudelle ja viennille.

Voi hyvin perustellusti sanoa, että Suomi elää metsästä. Kestävä metsätalous on ollut Suomen metsänhoidon ja metsäpolitiikan ohjenuora koko sotiemme jälkeisen ajan. Onnistunut metsälainsäädäntö ja sen valvonta ovat luoneet turvalliset puitteet maamme yksityisomisteiselle metsätaloudelle. Noin 65 % Suomen metsistä on yksityisomistuksessa. Metsiä ei saa hävittää ja jokaisen avohakkuun jälkeen hakattu alue pitää uudistaa joko istuttamalla tai muulla uutta kasvua turvaavalla tavalla.

1950 –luvulta lähtien eri metsäkampanjoiden ja intensiivisten metsänparannustoimenpiteiden ansiosta metsiemme puuvaranto on jatkuvasti lisääntynyt. Viimeisten 50 vuoden aikana puuvaranto on lähes kaksinkertaistunut. Joka ikinen vuosi metsät ovat kasvaneet enemmän kuin niitä on hakattu. Viimeisten 10 vuoden aikana kasvu on ylittänyt hakkuut 20 -30 miljoonalla m3:lla joka vuosi. Tällä hetkellä metsiemme vuotuinen kasvu on n. 110 milj.m3/ha ja hakkuut reilut 70 milj.m3. On todella paikallaan puhua kestävästä metsätaloudesta.

Eritoten 60 –luvulla toteutettu ns. MERA –ohjelma, jossa  puustoisia, veden vaivaamia soita ojitettiin, metsäteitä rakennettiin, metsiä raivattiin ja lannoitettiin, on myötävaikuttanut metsiemme kasvun nopeaan lisääntymiseen. Pohjanmaan ojitetut suot puskevat mäntyä ja koivua tehokkaasti sellu- ja sahateollisuuden raaka-aineeksi. On myös syytä muistaa, että Suomi toteutti EU:n tuella n. 100.000 hehtaarin ylijäämäpeltojen metsityksen viidessä vuodessa. Siitä hyvänä muistutuksena ovat kauniit koivumetsät monien autoteiden varsilla.

Finanssikriisi 2008 -2009 ravisteli Suomen eurovetoista metsätuotevientiä rankasti. Tehtaita suljettiin, sahoja meni konkurssiin ja mm. metsäjätti Storaenso siirsi  tuotantoa Ruotsiin, joka omalla kelluvalla valuutallaan napsi markkinaosuuksia maailmalta suomalaisten nenän edestä.

Vähitellen kriisistä toivuttaessa usko investointeihin Suomessa palasi, ja siitä hyvänä esimerkkinä on Äänekosken biosellutehdas, joka nielee raakapuuta n. 5 milj. m3 vuodessa. Luo työtä ja vientituloa.

Monta muuta metsäteollisuushanketta on vireillä mm. Kuopiossa, Kemijärvellä, Kainuussa ja Kemissä. Lisäpuun tarve näille tehdashankkeille on 5-10 milj. m3 vuodessa. Puuta Suomessa kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin riittää, kuten edellä kerrotuista metsien kasvuluvuista näkyy.

Uhka ei ole riittävä raakapuun saanti, vaan ympäristöluvat ja vihreä poliittinen ajattelu, johon kestävä ja vastuullinen metsäpolitiikka ei näytä soveltuvan. Kuopion massiivinen ja runsaasti työtä ja yrittäjyyttä luova hanke tyssäsi ympäristölupaan.  Kielteinen päätös keskeytti tehtaan suunnitteluprojektin, johon rahoituskin oli jotakuinkin kunnossa.

Puun ja turpeen käyttö biopolttoaineena olisi myös järkevää aluepolitiikkaa, kun meille molempia uusiutuvia luonnonvaroja on kertynyt. Kivihiilen ja öljyn korvaaminen näillä kotimaisilla raaka-aineilla olisi viisasta niin kauan, kunnes parempia ratkaisuja löydetään.

Categories
Yleinen

Keisarille kudotaan uutta viittaa

Satu keisarin uusista vaatteista saa jatkoa. Frankfurtissa päämajaa pitävä Euroopan keskuspankki EKP teki mittavan kangastilauksen keisarille EU:n  7 vuoden budjetilla täydennettynä. Keisaria pitää vaatettaa näinä ilmaston muutosten ja koronan runtelemina aikoina. EU:n  7 vuoden budjetti 750 mrd. euroa ja EKP:n uusi koronaelvytyspaketti yli 1000 mrd. euroa takaavat hyvin suojaavan ja saappaan kärkiin ulottuvan viitan ompelun liittovaltiokeisarille.

Innokkaita räätäleitä häärii peräti 27 keisarin vaatekerran ompelussa. Kankaan laatua ihastellaan ja innolla vakuutetaan epäileviä tuomaita katsomaan tarkkaan laskoksia ja kankaan laskeutumista. Kylläpä tulee upea asu.

Jos ei näe keisarin uutta vaatekertaa ja sen  yksinkertaista, mutta nerokasta kauneutta , on joko tyhmä tai sopimaton tehtäväänsä. Ja kyllähän kansa näkee etenkin valtamedian suosiollisella myötävaikutuksella. Kukapa haluaisi saada tyhmän leiman otsaansa.

Odottelemme innolla keisarin esiintymistä uudessa upeassa viitassa, joka on kallein kaikista vaatekerroista ja saattaa vielä tarvita lisäviitan tai kaksikin. Liikkeellä on tosin epämääräisiä huhuja, että keisarin pukukavalkadi saattaa hieman viivästyä, mutta ei syytä huoleen. Kyllä keisari sieltä tulee aikanaan kaikessa majesteettisuudessaan. Ainahan kuninkaallisia joutuu odottamaan, mutta kansa on tunnetusti kärsivällistä.  Hyvää kannattaa aina odottaa.

Seremoniamestareiden pitää vain muistaa ettei lapsia päästetä juhliin.

Categories
Yleinen

Sotea pukkaa. Entä maakuntien itsehallinto?

Nyt siis Marinin hallitus Krista Kiurun johdolla vääntää sotea maaliin. Yön pitkät ja uuvuttavat tunnit on otettu käyttöön. Onkohan oppia haettu Brysselistä?

Loppuviilaus on Kiurun mukaan kiinni miten valtion tuet jaetaan alueille? Robin Hood otti rikkailta ja antoi köyhille. Demareilla on kokemusta julkisen rahan jaosta. Siinä nykyhallitus on ainakin onnistunut. Toisten rahaa, ulkomaalaisilta rahoittajilta lainattua, jaetaan oikealle ja vasemmalle eteen ja taakse niin, että heikkoja hirvittää.

Mutta takaisin soteen, jonka mukana maakuntahallintoa justeerataan uuteen asentoon. Malli näytää olevan, että maakunnat toimivat jatkossakin Helsingin byrokraattien suosiollisen avustuksen varassa jonkinlaisena rahanjaon etäispäätteenä, josta maakunnallinen itsehallinto on kaukana.

Miksi ei mennä Tanskan ja Ruotsin malliin, jossa maakunnilla on verotusoikeus eli oikeus hankkia  omaa rahaa? Se toisi aitoa itsenäisyyttä ja vastuuta. Itsenäisten maakuntien alapuolella toimisivat itsenäiset kunnat sovittujen tehtävävien jakojen puitteissa ja saisivat fuusioitua omaan tahtiinsa ehkä enemmän porkkanaa kuin keppiä käyttäen.

Jos todella haluttaisiin itsenäinen maakuntahallinto, pitäisi säätää myös ettei kuntapoliitikko saisi olla samaan aikaan sekä kunnan että maakunnan valtuustossa. Näin toimitaan mm.Tanskassa.

Veronkeräys  kansalaisilta hoituisi myös Tanskan tapaan. Verokortista näkyisi mikä on valtion, maakunnan  ja kunnallisveron osuus. Prosenttiosuudet voisivat vaihdella tietyissa rajoissa eri maakunnissa, koska kahta samanlaistahan ei ole. Joustavuus siinäkin olisi hyvä asia.

Sitäpaitsi perustuslaki antaa mahdollisuuden maakuntaitsehallinnolle, jopa edellyttää sitä.

Jotkut vielä muistavat ajan, kun Suomea ajettiin EU:iin. Puhuttiin maakuntien Euroopasta. Ei puhuta enää.

Tosin vielä puhutaan itsenäisestä Suomesta, mutta onko sitäkään enää – aidosti?